KOTIPIHASSA ON KIVA TELTTAILLA TAAPERON KANSSA

Tämä kesä on vilahtanut niin vauhdilla, ettemme ole edes ehtineet suunnitella mitään retkeilyjuttuja. Kesäkuussa ei tosin edes huvittanut retkeillä, kun metsä oli täynnä vihaisia itikoita, ja heinäkuun alku oli niin sateista, että olisi saanut olla melko kova retkeilykuume päällä, että olisi intoutunut retkeilypuuhiin. Heinäkuun loppupuolella oli kuitenkin pari helteisempää ja kuivempaa päivää, joten keksimme pystyttää teltan pihaan viikonlopuksi, kun kaveriperhekin lapsineen oli tulossa kylään. Se oli hyvä idea, sillä lapset tykkäsivät pyöriä teltassa, vaikka se kuumuikin helteisessä kelissä nopeasti. Hivenen huoletti, miten tehokkaasti lapset olisivat solmussa teltan narujen ja keppien kanssa, mutta yllättävän hyvin he osasivat väistellä niitä.

Telttailua kotipihassa taaperon kanssa.
Telttailua.

Mieheni suunnitteli maanantaina, että teltta pitäisi kasata pois, koska sateet palaisivat ja taivas pilveili jo uhkaavan harmaana. Katselin kuitenkin sadetutkasta, että pahimman saderintaman pitäisi itseasiassa mennä meidän eteläpuolelta. Teltta tuntui kivan viileältä, kun aurinko ei porottanut siihen ja sääennuste kertoi, että yölämpötila olisi jossain 15 asteen tietämillä. Hoksasin että nythän meillä olisi hyvä hetki harjoitella teltassa nukkumista, sillä olen jo pitkään miettinyt, miten kiva olisi käydä jossain retkeilemässä typyn kanssa.

Teltan pystytystä.

Ihme kyllä mieheni ei laittanut edes kovasti vastaan, kun ehdotin kotipiharetkeilyä, joten kävin heti tuumasta toimeen. Raahasin vieraspatjan ja petivaatteet telttaan koirien seuratessa tarkkaan puuhia. Ne olivat toiveikkaina, josko emännän touhuista olisi niillekin jotain iloa, mutta tällä kertaa ne joutuivat kuitenkin pettymään. Hampaiden pesun jälkeen pujahdimme telttaan. Typy vaikutti jo väsyneeltä mutta ystäväni oli vinkannut, että ensimmäisinä telttaöinä taaperolla voi mennä oma aikansa ihmetellessä kaikkia rimpsuja ja vetoketjua ennen kuin malttaa asettua nukkumaan.

Telttaan nukkumaan.

Olin siis varautunut siihen, että typy myös ihmettelisi aikansa. Hän istui aivan ihastuksissaan patjalla peittojen keskellä ja osoitteli teltan katossa (onneksi ulkopuolella) kipitteleviä ötököitä. Hän myös tappoi muutaman kuvitteellisen sääsken, ja kävi roikkumassa tuuletusräppänän vetoketjussa. Kuuntelimme samalla Vitin räksytystä teltan ulkopuolella. Ehdotin jo, että Viti varmaan haluaisi meidän kanssa telttaan, ja typyn silmät kirkastuivat heti tästä ideasta, mutta mieheni tyrmäsi ajatuksen täysin. Hän vain huusi Vitille, että jos räksytys ei loppuisi, se joutuisi häkkiin. Vanha koira tietää hyvin mitä häkkiin tarkoittaa ja räksytys loppui kuin seinään.

Taaperon kanssa telttailua.
Kuvitteellisen itikan tappamista.

Ihmeen nopeasti typy siitä asettui ja kellahti meidän väliimme. Hän oikein kiskoi peittoa päälleen ja sanoi ”noin” kun se oli hyvin. Yleensä hän vain potkii peiton pois. Siihen hän rupesi sitten nukkumaan. Pari kertaa yöllä hän heräsi, kun koirat haukkuivat, mutta rauhoittui onneksi nopeasti ja meidän yö sujui oikein rattoisasti. Teltassa ei ollut liian kuuma, eikä tarvinnut palellakaan. Minä heräsin aamulla ensimmäisenä ja hiippailin sisälle kahvin keittoon. Ihme kyllä koirat eivät edes haukkuneet, joten typy jatkoi tyytyväisenä unia isänsä kanssa. Sain nauttia rauhassa aamukahvit ja keitin sitten tuoreen pannullisen miehelleni ja nappasin typylle mukaan trip-maidon.

Valkoinen koira kotipihassa.
Aamukahvit ja trip-maito aamulla.

Typy heräsi samalla kun mieheni nousi hörppimään kahvinsa ja voi sitä kasvojen loistetta, kun neiti istui peittomytyn päällä hörppien trip-maitoaan. Telttailu oli ilmeisen kivaa puuhaa. Oli ihana heräillä siinä rauhassa ja katsoa miten toinen oli niin onnellinen. Kun maito oli hörpitty, peittomeressä oli kiva peuhata ennen kuin kömmittiin sisälle aamupalalle.

Tuon telttailun jälkeen teltta jäi pyörimään eteiseen. Nyt perjantaina keli oli taas hyvä ja mietimme jälleen telttailua. Saunan jälkeen suuntasimmekin iltapalan syöntiin teltan eteiseen. Typy oli aivan riemuissaan uudenlaisesta jutusta ja iltapalaleivät ja vasta palvattu liha maistuivat hyvin. Tosin välillä typy meinasi karata iltapala kourassa pihalle juoksentelemaan toiveikkaiden koirien kanssa.

Teltan pystytystä.
Eväsleivät.

Hampaiden pesun jälkeen kömmimme nukkumaan vähän myöhempään kuin yleensä. Aika rientää niin nopeasti, kun on jotain erilaista puuhaa. Nukkumaan ruvetessa ihmettelin, miksi koirat haukkuvat niin kovasti mutta mieheni oli nähnyt kuumailmapallojen lentelevän taivaalla ja arveli meuhkaamisen johtuvan siitä. Periaatteessa olisin halunnut käydä kuvaamassa niitä mutta typy asettautui jo nukkumapuuhiin enkä enää viitsinyt kömpiä ulos. Tyydyin vain kuuntelemaan koirien louskutusta. Onneksi se ei haitannut typyn nukkumista vaan hän osoitteli hetken teltan kattoa tai haukkuvia koiria ja sippasi sitten huitaistuaan äitiä pari kertaa naamaan.

Nukkumaan sukat jalassa.

Yö oli kylmempi kuin pari viikkoa sitten, mutta peiton ja villaviltin alla tarkeni silti hyvin. Laitoin typylle myös sukat, mutta ne eivät kyllä pysyneet hetkeäkään jalassa. Onneksi hänen varpaat tuntuivat yöllä ihan lämpimiltä. Harmittelin kun en tajunnut ottaa pipoa mukaan, sillä omat märät hiukset tuntuivat ikävän kylmiltä, mutta yritin kaivaa pääni syvälle tyynyn mutkaan.

Telttailua kotipihassa taaperon kanssa.

Tällä kertaa yö ei ollut ihan niin rauhallinen, sillä heräsimme kesken unien koirien louskutukseen ja mieheni tajusi, että koirien häkillä on taas tuttu pihavieras – siili. Ne ovat meillä joka kesäinen riesa ja niitä saa olla kantamassa pois koirien ruokakupeilta. Mieheni kävi viemässä piikikkään vierailijan tontin nurkalle ja tuli kiukkua puhisten takaisin. Hoksasin että olisi pitänyt muistaa sanoa hänelle, että ottaisi siilikuvia tähän blogipostaukseen mutta luulen, että silloin olisin saanut itse käydä viemässä siilin ja napata kuvat.

Valkoinen koira kopin edessä.

Aamulla kömmin taas teltasta aikaisin kahvin juontiin. Viti tyytyi katselemaan kopin edessä, kun painelin sisälle. Suunnittelin juuri, että laitan miehelle uutta kahvia tulemaan, kun he tulivatkin sisälle. Laitettiin sitten typyn kanssa vielä hupparit niskaan ja mentiin hörppimään kahvit ja trip-maidot telttaan. Sieltä olikin sitten kiva suunnistaa aamun puuhiin.

Näiden parin yön jälkeen voi sanoa, että telttailu kotipihassa taaperon kanssa on todella hauskaa puuhaa ja tuo vähän helpotusta retkeilynälkään. Pitää kyllä ehdottomasti nukkua teltassa vielä loppukesän/alkusyksyn aikana. Olisi ihana katsella ensin tähtiä viilenevässä illassa ja sitten pujahtaa teltan lämpöön nukkumaan.

Millaisia kokemuksia sinulla on lasten kanssa telttailusta?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: