Elokuu on taittunut loppupuolelle ja kesä lähestyy vääjäämättä loppuaan. Ilmassa on aamuisin ja iltaisin jo syksyn ihanaa raikkautta ja öisin saa nukkua paljon paremmin, kun pimeys on saapunut hellimään yöunia. Syksyn saapuminen tarkoittaa myös sitä, että metsästyskausi on alkanut ja mies katoaa jo aamuvarhaisella jahtipuuhiin. Minäkin sain tänä aamuna osallistua ja käydä ensi töikseni yömekossa katsomassa pellolla minkä eläimen perässä koira on ollut. Hirvihän sieltä oli pellon yli hipsinyt.
Koska mies on ollut aamupäivät metsästyspuuhissa, me olemme lasten kanssa tehneet retkieväät mukaan ja hurauttaneet samoille suuntimille retkeilemään. Lapset ovat olleet riemuissaan, kun ovat päässeet viettämään erilaisia retkiaamuja ja samalla olemme kartuttaneet potentiaalisia puolukkapaikkoja marjanpoimintaretkiä ajatellen. Puolukkareissut kauniina kuulaina päivinä kuuluvat syksyn parhaimmistoon.
Nämä eväsretkiaamut ja aamupäivät ovat olleet niin tervetullutta vaihtelua tähän korona-ajan keskelle. On ollut mukava saada vähän erilaista tekemistä ja olemme päässeet viettämään laatuaikaa perheen kesken jahtipäivän tuoksinassa. Maastossa on nyt niin kaunista, kun ruskan värit alkavat vallata maisemaa; keltaisia lehtiä ilmestyy yhä enemmän puihin ja mustikanvarvut helottavat metsiköissä kauniina violettina mattona. Loppukesän tutut perhoset, suruvaipat, lentelevät sorateillä ja suot hehkuvat keltaisina erottuen metsäisestä maisemasta.
Tämä loppukesä on parasta aikaa ulkoilla, kun itikat tai helle eivät ole enää haittana. Yleensä olen tässä vaiheessa jo kypsä koko kesään ja odotan syksyä innolla. Nyt kuitenkin huomaan, että tänä vuonna nautin kesässä niistä lämpimistä illoista, kun kävimme lasten kanssa uimassa rannalla ja vietimme iltaa ulkona terassilla. Nyt se helppous alkaa jäädä taa ja syksyn kurakelit odottavat. Olo on hieman haikea. Onneksi tiedän, että syksyssä on edessä monia mukavia ulkoilureissuja ja eväsretkiä lasten kanssa, joten varmasti kesän kaipuu unohtuu.
Mukavia syksyisiä hetkiä!
-Satu
