MAKKARANUOTIOLLA LASTEN KANSSA TAKAMETSÄSSÄ

Nyt tämän koronatilanteen takia emme ole päässeet kotikonnuille retkeilemään, joten aamun ratoksi muistelin kivaa makkaranpaistotuokiota meidän viimeisimmältä Kainuu-visiitiltä Satu luona. Lasten kanssa retkeilyn ei tarvitse olla vaikeaa vaan ihan lähimetsään voi puuhata nuotion ja retkipaikan!

Makkaranpaistoa nuotiolla.

Odottelimme sunnuntaina aamupäivällä typyn kanssa kyytiä kotiin Sotkamossa. Keli oli kaunis; pilvinen mutta kuitenkin kirkas, kun lähdimme ulkoilemaan lasten kanssa. Laskimme mäkeä lähipellon loivassa rinteessä ja katselimme pellon laidalla yön aikana liikkuneiden eläinten jälkiä. Typy alkoi vaikuttaa jo väsyneeltä ja mietimme, kuinka saamme hänet pysymään valveilla kyydin tuloon asti. Lounaskin pitäisi syödä ennen lähtöä. Sitten keksimme, että retkeily on aina kivaa puuhaa lasten kanssa! Autossa oli kuitenkin vain yksi turvaistuin, joten kovin suurella säteellä ei liikuttaisi, mutta onneksi löysimme varaston takaa metsästä kivan paikan nuotiolle.

Luminen peltomaisema.

Lapset olivat riemuissaan ja heti menossa mukana, kun lastasimme halkoja pulkan kyytiin ja kaivelimme vilttejä ja taljoja istuma-alusiksi. Niitä sitten raahattiin yhdessä paikan päälle. Miesväkeäkään ei paljoa tarvitse innostaa retkeilyn pariin, kun on retkieväitä tiedossa, joten tirppa jäi sytyttämään nuotiota isänsä kanssa ja me suuntasimme retkieväiden tekoon. Kuuma kaakao, makkara, eväsleivät, trip-maidot ja -mehut sekä suklaa löysivät nopsaan tiensä eväskoriin.

Eväskori.

Ohjeistus valokuvauksellisesta Aku Ankka -nuotiosta ei ollut aivan mennyt perille, mutta muuten hommat olivat sujuneet mallikkaasti. Puunrunko oli saatu istuma-aluseksi ja vuorattu taljoilla ja myös ylösalaisin käännetyt pulkat kävivät hyvin penkeistä. Siinä lapset jaksoivat istuskella ja hörppiä pillimaidoista sinä aikana, kun paistoimme heille makkaraa. Typykin osasi jo hienosti pidellä paperiin käärittyä makkaraa omissa pikku kätösissä ja kuului vain nam nam, kun hän haukkasi palasen. Äidin pikkuretkeilijä <3

Aku Ankka nuotio.
Makkaranpaistossa.

Meidän kyytimieskin ehti tulistelemaan ja tuhoamaan eväsleipiä retkinuotiolle mutta lähtökahvit joimme suosiolla sisällä ja herkuttelimme vielä laskiaispullilla, jotka Satu kaivoi pakkasesta. Sitten olikin taas aika lähteä. Ulkona ollessa aika oli hujahtanut niin vauhdilla, että kello oli hiipinyt jo yli puolen päivän, kun starttasimme kotia kohti.  Olikin kiva fiilis lähteä, kun oli puuhattu vähän jotain erilaista.

Laskiaispullia ja kahvia.

Jos siis joskus tuntuu siltä, että olisi kiva retkeillä, mutta ei voi lähteä kauas, makkaranpaisto takapihalla on myös oikein hauskaa puuhaa lasten kanssa!

Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

-Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: