PITKÄSTÄ AIKAA: IHANA OLLA KOTONA

Meidän viikonloppumme ovat näin syksyn aikaan monesti vähemmän rentouttavia, koska suuntaamme usein Kainuun suunnalle mökkeilemään tai mummolaan. Niin oli tarkoitus myös tänä viikonloppuna, mutta sääennusteet muuttuivat lupailemaan niin huonoa keliä, että päätimme jäädä viettämään kotiviikonloppua.  Se oli hyvä päätös ja oli ihana latailla työviikon jälkeen rauhassa akkuja ja nauttia kotoilusta. Päivät joihin kuuluu leipomista, retkeilyä, yhdessä puuhaamista ja löhvistelyä ovat vain niin parhaita.

Aamun kajastus violetin sävyissä.

Lauantaiaamuna nautin harvinaisesta hetkestä, kun typy nukkui kerrankin pitkään, joten minulla oli hyvin aikaa puuhastella omia juttujani.  Mieheni lähti halkohommiin veljensä kanssa samaan aikaan, kun typy lopulta heräsi. Heräilimme sitten rauhassa sohvalla ja katsoimme muumeja maitomukin ja kahvikupin kanssa. Kun päivänkajo alkoi sarastaa, katsoimme keittiössä joko lintulaudan ruokailijat ovat saapuneet ja tajusin, että taivaanranta hehkui räikeän vaaleanpunaisen sävyissä ja oksat oli kuorrutettu lumipeitteellä! Näpsin muutamia kuvia zoomilla ikkunan läpi ja olisin halunnut lähteä ulos, mutta lapsen kanssa se on aina oma operaationsa, joten tyydyimme nyt katsomaan tätä nousevan auringon näytelmää mukavasti ikkunan läpi.

Räiskyvän punainen auringonnousu.

Me emme nauttineet aamusta yksin vaan pieni orava pomppi lintulaudan ja läheisen koivun väliä. Se arasteli meitä aluksi ja säikähti jokaista liikettä, kun se suunnitteli pensaan oksalla kuinka päästä lintulaudalle, joten se taisi olla uusi tulokas. Jonkun ajan päästä se rohkaistui ja pomppi siinä ikkunan edessämme lintulaudan ympärillä ja me olimme aivan ihastuksissamme. Lopulta se hoksasi miten kiivetä lintulaudalle ja syödä puputti siemeniä tyytyväisenä.

Orava lintulaudan vieraana.
Orava lintulaudan vieraana.

Minä suunnittelin meille pikku retkeä katsomaan halkohommien sujumista, joten orava sai jäädä syömään siemeniä ja me leivoimme retkievääksi teeleipiä. Ne ovat minun pravuurini silloin, kun jotain pitää saada tehtyä nopeasti. Sitten keitimme vielä kaakaon ja pakkasimme makkarapaketin ja eväsleivät reppuun. Pari koiraakin lähti vielä häkistä mukaan ja kurvasimme Liminkaa kohti.

Itse tehdyt teeleivät.

Kun retkipaikkaan suuntaa autolla, liiteristä on helppo napata mukaan halkoja ja kuivien puiden ansiosta nuotion sytyttäminen kävi näppärästi. Typy istui ylösalaisin käännetyn pulkan päällä leipäpala kourassa kuin paraskin konkariretkeilijä ja kaakaon juominenkin onnistui niin hyvin, ettei sitä tarvinnut siivota haalarista. Makkaran paisto sujui vanhasta tottumuksesta ja kyllä nuotion ääressä on vain oma fiiliksensä. Keli oli vain jäätävän kylmä! Maasta hohki kylmyys suoraan jalkoihin ja varpaat olivat hetkessä jäässä paksuista villasukista huolimatta. Mitenkähän sitä pakkasilla tarkenee retkeillä? No, jospa ne jalat vielä karaistuu!

Pieni retkeilijä makkaranpaistossa.
Makkaran paistoa nuotiolla.

Evästelyn jälkeen me ulkoilutimme koiria läheisellä metsätiellä. Typy oli innoissaan koirien juostessa vapaana edes takaisin eikä malttanut ollenkaan istua pulkkaan vaan halusi itse kävellä. Siellä me tepastelimme pienen lenkin ja nautimme talvisesta maisemasta, joka ei tosin ollut niin jyhkeän metsäinen kuin Kainuun kotimaisemisssa vaan melkoista risukkoa, mutta kyllä se tähän reippailuun metsästä kävi. Tuuli oli hyytävän kylmä mutta oli kyllä virkistävää käydä ulkoilemassa valoisan aikaan.

Koirien kanssa ulkoilemassa.
Koirien kanssa ulkoilemassa.

Kotia kohti suunnatessa mietin, miten parivuotias alkaa olla jo helppo retkeilykaveri. Hän jaksaa matkustaa autossa, istuu nuotiolla omalla paikallaan ja koordinaatiokyky on jo niin hyvä, että ruoka osuu suuhun, kuppi pysyy kädessä ja juomat kupissa eikä kävellessä joka töyssystä olla nurin. Sellaisen kanssa on jo helppoa ja mukavaa retkeillä!

Pakkasen huurruttama kukka.

Kotona innostuin leipomaan jälkiruuaksi vuoden ensimmäiset joulutortut! Olen ihastunut omena-kanelimarmeladiin ja jouluisen tunnelman täydensi höyryävä glögikupponen. Saunaa odotellessa ulkoiltiin vielä koko porukka ja saunan jälkeen katsottiin Avaraa luontoa, joka oli oman lapsuuteni lauantai-illan vakio-ohjelma.

Vyoden ensimmäiset joulutortut.

Mukavan ja puuhakkaan kotipäivän jälkeen typy nukahti hyvissä ajoin ja meillä oli hetki omaa aikaa. Mikäs sen mukavampaa iltaisin kuin käpertyä  toisen kainaloon sohvan nurkassa.

Kotoilu on kivaa <3

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: