USVAINEN SYYSAAMU

Syyskuun lopulla ruska alkoi olla kauneimmillaan ja usein aamulla herätessä maisemaa koristi hieno sumu. Siinä saikin katsella ulos kaihoten ja haaveilla siitä, miten kiva olisi päästä valokuvaamaan maisemia, sillä usva tuo kuviin niin kaunista tunnelmaa. Niinpä eräänä viikonloppuaamuna päätimme lähteä koko poppoo käymään harjuilla: tirppa käyttäisi isänsä kanssa koiraa metsässä ja minä saisin kuvata vauvan kanssa usvaista aamua. Suunnitelma oli ihan hyvä mutta toteutus jätti taas toivomisen varaa…

Ulkona oli ihana leppoisa syksyinen aamu, lämmintä reilut kymmenen astetta ja lähestulkoon tyyni keli. Hyppäsin hyvillä mielin autoon mutta matka oli tyssätä siihen, sillä startatessa muistin, että tankki oli lähes tyhjä… Onneksi miehellä oli kanisterissa polttoainetta ja saimme tankattua autoa. Matkaan siis! Tirppa ja isä lähtivät ulkoiluttamaan koiraa ja minä suuntasin läheisen lammen rantaan.

Usva teki maisemasta kauniin eteerisen ja veden pinta oli lähes peilityyni ja heijasti rantapuut kauniina kuvajaisena. Vauva nukkui lupaavasti turvakaukalossa, joten minä virittelin itkuhälyttimen ja suuntasin sen ja kameralaukun kanssa rantaan. Kuvasin pikaisesti 50mm putkella ja vaihdoin sitten laajakulman. Yritin näpsiä kuvia nopeaan tahtiin, sillä seisova auto ei ole vauvan lempipaikka nukkua ja odotin koko ajan, milloin itkuhälytin pärähtää. Ehdin kuvata kymmenisen minuuttia ja olin juuri virittelemässä jalustaa, kun vauva ilmoitti äänekkäästi heräämisestään.

Onneksi tirppa tuli silloin isänsä kanssa paikalle ja pääsin vielä hetkeksi kuvaamaan. Harmillisesti usva oli jo haihtunut eikä metsässä ollut aivan sitä tunnelmaa mitä olisin halunnut. Vaihdoin kuvauspaikkaa vauvan kanssa mutta, kun hän oli kerran herännyt, hän ei halunnut enää asettua nukkumaan vaan protestoi joka kerta minun pysäyttäessä auton. Heitin siis hyvästit kuvaushaaveille, kun team tirppakaan ei ollut apuna, sillä he olivat noutamassa koiraa, joka oli suuntaamassa isoa tietä kohti.

Vaikka kuvausreissu jäi aika pikaiseksi eikä kuvauskaveri ollut aivan yhteistyökykyisin tapaus, olin silti iloinen, että tuli lähdettyä. Kotona tulee oltua aivan tarpeeksi ja teki hyvää päästä vähän ulkoilemaan ja harrastamaan omia juttuja!

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: