Retkeily:

Kuhmon perukoilla kasvaneille luonto oli toinen koti ja leikkipaikka, jossa tekeminen tai nähtävä ei loppunut: kiipeiltiin puissa, leikittiin piilosta, uitettiin oksia purossa, uitiin kesät järvessä. Varmaankin sieltä on peräisin vahva luontoyhteys ja tarve päästä välillä metsään rauhoittumaan. Poluilla kävely, savun tuoksu nuotiolla, liekkien tanssi palavien puiden päällä, hiljaisuus ja rauha. Niiden ääressä tuntuu, että sielu lepää, ja saa ladattua akkuja tulevia haasteita varten.

Retkeily, lapsuus kainuussa

Satu: Retkeily on ehdottomasti minun juttuni. Minusta on hauska suunnitella retkipäivää, tehdä retkieväät ja tallustella polkuja pitkin hienoista maisemista nauttien. Nuorempana tuli usein suunnattua pohjoiseen vaelluksille, mutta nykyisin haluan tutustua paremmin kotiseutuni retkeilymahdollisuuksiin. Pikkuipanan kanssa ei vielä tehdä yliyön retkiä, mutta pienet päiväpyrähdykset onnistuvat jo hyvin. Onkin ollut hauska huomata, miten taaperokin malttaa istua nuotion äärellä syöden kaikessa rauhassa retkieväitä.

Retkeilyä Kainuussa.

Sanna: Viime vuosina retkeilyä on tullut harrastettua hävettävän vähän, mökkeilyä ilman juoksevaa vettä kyllä senkin edestä. Omakotitalon ja mökin rakennusprojektit ovat vieneet kaikki lomat ja jostain syystä en oikein osaa Oulun seudulla lähteä samoilemaan metsiin. Niistä puuttuu jokin korpimetsien tunnelma, jota kaipaan metsässä liikkuessani. Onneksi tuo typy on kasvamassa ja hänen kanssaan tulee varmasti lähdettyä retkeilemäänkin. Kainuussa on lukemattomia paikkoja, joissa haluaisin käydä enkä malta odottaa, että pääsen opettamaan jälkikasvulle, kuinka nuotio sytytetään tervaskannosta vuoltujen kiehisten avulla ja makkara paistetaan itse vuollulla tikulla.

Retkeilyä Kainuussa.

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: