ELOKUINEN KUVAUSRETKI SAARESSA

Näin talven keskellä voi välillä muistella kesän valokuvausretkiä. Yhden kerran elokuun loppupuolella pääsimme Satun kanssa kuvaamaan kahdestaan kotimaisemiimme Kuhmoon. Koko lomaviikko oli ollut pilvinen ja sateinen, mutta iltapäivä näytti kirkastuvan lupaavasti, joten päätimme tarttua hetkeen ja suunnata tuttuun saareen kuvaamaan.

Maisema järvelle kiven vierestä.

Ajomatkan aikana tummat pilvet ryömivät taas taivaalle ja kun pääsimme rantaan, pieni kuurosade yllätti meidät. Lupaavaa mutta päätimme, ettemme antaisi sen latistaa tunnelmaa. Minulla oli myös Viti mukana. Sitä ei vesisade haitannut vaan se seisoi koko venematkan keulassa ja haukkui riemuissaan: saaressa se pääsisi juoksemaan vapaana.

Valkoinen koira.

Mökin terassilla kasailimme kuvaustavaroita mukaan ja katselimme, kuinka taivas roikkui raskaana ja heitteli välillä kuuroja, mutta onneksi ne eivät kestäneet kauaa. Pian liukastelimmekin kivikkoisella rannalla ja minä pompin kiveltä toiselle Satun kuvatessa.

Maisema järvelle.
Syksyinen maisema järvelle.

Vitikin erehtyi välillä katsomaan meidän touhuja ja sai osansa kameran huomiosta. Sää ei todellakaan ollut kesäinen vaan näytti lähinnä siltä kuin syysmyrsky olisi alkamassa! Kiersimme saarta rantakivikkoa myöten ja kokeilimme erilaisia kuvakulmia ja poseerauksia.

Katsotaan järvelle koiran kanssa.
Istutaan rannassa kivellä.

Palasimme mökille vanhaa lampaiden tekemään polkua myöten ja otimme vielä muutamia kuvia laiturilla. Kiskoin sitä varten ylle punaisen kesämekon ja tunsin oloni todella järkeväksi keikkuessani laiturin nokassa. Vitikin katsoi, että nyt ei ole emännällä kaikki muumit laaksossa.

Seisotaan laiturin päässä.

Keli oli sen verran vilakka, ettei kukkamekossa huvittanut kauaa herrastella ja se kuvaussessio oli nopeasti ohi. Kello oli taas juossut niin että meillä piti joutua kotia kohti, mutta sitä ennen haukkasimme vielä evästä mökin terassilla onnistuneen kuvailureissun päätteeksi: Viti osautui paikalle tietenkin silloin, kun eväspussi rapisee ja istua nökötti siinä odottavana pöydän vieressä.

Tuo pikainen kuvausreissu olikin ainoa kerta, kun kesän aikana selvisimme käymään saaressa ja mökillä. Harmittaa, kun nykyisin aika juoksee niin vauhdilla, ettei noita vanhoja rakkaita paikkoja ehdi käydä katsastamassa useammin. Toivottavasti nyt talven aikana pääsisimme sinne uudelleen koko perheen voimin ja voisimme oikein lämmittää saunan ja mökkeillä ajan kanssa!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: