EPÄONNISTUNUT TÄHDENLENTOJEN KUVAILU VAIHTUI PIHAPIIRIN TAPAHTUMIEN TARKKAILUUN

Tämä postaus on korvike suunnitellulle Kvadrantidien tähdenlentoparven valokuvaus -postaukselle. Mehän kerroimme Tammikuun taivastelut -postauksessa, että nyt tammikuussa Kvadrantidit-tähdenlentoparvi on aktiivinen ja sen maksimi on lauantaina 4.1. No, minä ajattelin että silloin onkin hyvä hetki kuvata tähdenlentoja!

Kauniita kuurankukkia ikkunassa.

Päätin valmistautua hyvissä ajoin ja kyselin mieheltäni missä meidän avaruuslakana on. Hän ihmetteli epäluuloisena, mitä varten minä sitä kaipailen ja, kun kuuli selitykseni, mutisi jotain foliohatusta, mutta lähti kuitenkin kaveriksi etsimään sitä. Lakana löytyi varastosta ja nappasin mukaan vielä retkipatjat ja levittelin ne sekä lampaantaljat pellolle valmiiksi iltaa varten.

Ilta pimeni ja jokin kumma noissa lauantaipäivissä on, sillä ne menevät aina liian nopeasti. Saunan jälkeen muistin, että petivaatteet olivat vielä tuulettumassa ja, kun ryntäsin hakemaan ne, tajusin niiden olevan yltä päältä lumessa! Ulkona oli alkanut pyryttää! Se siitä tähdenlentojen katselusta.

Aamulla heräsin neljän aikaan kirjoittamaan ja huomasin että ulkona oli kirkastunut. Muistin että ne tähdenlennot näkyvät parhaiten juurikin aamuyön tunteina mutta vasta heränneenä ulos pakkaseen haalautuminen ei houkutellut vaan kahvikupponen ja kirjajutut veivät voiton… Tähdenlennot jäivät haaveeksi ja sain keksiä tämän postausaiheen ihan jostain muusta!

Jäniksen lumijäljet hangella.

Sunnuntai kirkastui kauniina ja parin asteen pikkupakkasessa lumi kimalteli nätisti auringon ryömiessä esiin horisontin takaa. Illan lumipyräkkä oli ollut lyhyt, sillä lunta oli satanut vain pari senttiä, jos sitäkään. Nyt olikin hyvä hetki käydä katsomassa mitä elämää pihapiirissä oli ollut yön aikana!

Lasitetulle kuistille oli ilmestynyt yön aikana kauniita kuurankukkia, ja kuvasin niitä hehkuvaa auringonnousua vasten ennen kuin pakkasin typyn ahkion kyytiin villaviltin alle. Suuntasimme ensin katsastamaan lintulaudan tapahtumia. Talon nurkalla jänis tai rusakko oli käynyt tekemässä paluuperän ja palannut takaisin lintulaudan pariin. Sen ympäristö oli tallautunut täynteen pupun ja lintujen jälkiä. Tällä kertaa orava ei ollut uskaltautunut lintulaudalle, vaikka se on yleensä jokapäiväinen näky.

Jatkoimme takapihalle ja siellä risteili jäniksen jälkiä sikin sokin. Joko niitä oli ollut monta, tai sitten tämä yksi oli ollut hyvin päättämätön tapaus. Muita jälkiä siellä ei näkynytkään ja kaarsimme koiranhäkin takaa halkoliiteriä kohti. Siellä oli jäniksen jälkien lisäksi myös myyrän jälkiä ja ne kipittivät halkoliiteristä kellaria kohti. Aitan ja autotallin takaa ei paljastunut muita kuin se päättömästi haahuileva pupu.

Myyrän lumijäljet hangella.

Mitään kovin yllättävää tämän kertainen pihakierros ei tuottanut. Meidän pienen peltomme laidalla on joskus ollut metsäkauriita, kettu on jolkutellut lähimetsässä ja joskus voi nähdä kärpän tai lumikon pomppujälkiä mutta mitään kummempia metsäneläimiä meidän lähiöömme ei ole eksynyt. Se, mikä minua kierroksen päätteeksi nauratti, oli että tämä pupu oli juoksennellut iloisesti keskellä pihaa, kopin vierestä ja vielä toisen kerran häkin viertä myöten, vaikka meillä on kolme koiraa pihavahteina. Joko koirat ovat hyvin tottuneita tähän yölliseen vieraaseen tai sitten ne nukkuvat kuin tukit.

Seuraatko sinä pihapiirisi tapahtumia? Mikä on yllättävin havainto?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: