HUURTEISIA KUVIA

Etätöissä on se hyvä puoli, että kahvitauolla voi käydä vaikka ulkona nappaamassa muutamia valokuvia! Kärryttelimme aamulla typyn kanssa päivähoitoon ja ihastelin, miten öinen pakkanen oli huurruttanut puut ja pensaat kauniin valkoisen kuurakuorrutteen alle. Odotinkin kamera valmiina, milloin päivä valostuisi ja pääsisin ikuistamaan muutaman kuvan tästä alkutalven kauneudesta, jota oli saanut jo odottaa!

Huurteinen kuihtunut kukka.

Kymmenen aikaa oli tarpeeksi valoisaa ja otin jopa jalustan mukaan, että saisin kuvista terävämpiä. No, jalustasta oli vain aika vähän hyötyä, sillä ulkona oli meren läheisyyden ikuisuusongelma eli navakka tuuli. Hyvästelin siis haaveet superterävistä kuvista mutta tuulesta huolimatta päätin kuvata hetken, kun kerran olin jo hommautunut kameran kanssa ulos.

Huurteinen talventörröttäjä.
Huurteinen törrötys.

Kuvasin Canonin 70–300 mm zoomilla ja oli todella rasittavaa, kun kuvauskohteet heiluivat miten sattuu. Yritin ottaa kuvat mahdollisimman tyynellä hetkellä mutta ne olivat aika vähissä. Kylmä vinkka iski käsiin armottomasti. Tällainen tuulinen kostea pakkaskeli on pahinta, sillä parinkymmenen asteen kuivassa tyynessä pakkaskelissä voi hyvin kuvata hetken vaikka ilman hanskoja mutta nyt minun piti käydä välillä sisällä lämmittelemässä käsiä.

Huurteisia roikkuvia koivunoksia.
Huurteinen valokuva kuihtuneesta kasvista.

Näpsin kuvia talventörröttäjistä ja huurteisista puiden oksista. Miten ne osaavatkaan olla kauniita! Toivoisin että oppisin sommittelemaan kuvia paremmin, että saisin tuon kauneuden ikuistettua myös näihin kuviin.

Huurteinen pihlajan oksa.

Lopulta myös varpaat alkoivat mennä tunnottomiksi villasukista huolimatta ja tajusin suunnata pikavauhtia takaisin sisälle kahvikupin ja työhommien ääreen. Työn pariin olikin nyt hyvä palata virkistyneellä mielellä, kun oli saanut vähän raitisteltua!

Huurteinen koivunoksa.
Huurteinen valokuva kuihtuneesta kasvista.

Suunnittelin koko päivän huurteisten puiden kuvausta ja illalla ehdottelin miehelle metsäretkeä. Hän kuitenkin vetosi flunssaan ja typy päätti, ettei hän lähde pimeään metsään ilman isiä, joten retki-idea kuoli alkuunsa. No, päätin sitten käydä katsastamassa, saisinko lähimetsästä kivoja kuvia. Kuukuvista tai tähtitaivaasta oli turha haaveilla lumisateen keskellä.

Hiippailin metsässä otsalampun valossa ja totesin ettei todellisuus ihan vastannut toiveita: tämä risukkoinen merenpohjametsä ei oikein ole mikään valokuvaajan unelma ja tuuli edelleen navakasti. Yritin löytää edes jotain kuvattavaa ja keksin kuvauskohteeksi huurteisiä hämähäkin seittejä, joihin oli vaikea tarkentaa tuulessa ja naavatuppaita, jotka heiluivat viimassa melkein sivuttain. Ei siis todellakaan ollut mikään valokuvauskeli!

Valokuvaamassa pimeässä.

Palasin kotia kohti enkä ollut kovinkaan tyytyväinen tähän kuvausreissuun! Minun pitää kyllä miettiä missä olisi sellaiset lähiseudun maisemat, joita voisin käydä kuvaamassa kauniina päivinä, sillä talvi on vasta alussa. Paluumatkalla harjoittelin vielä otsalampun valossa kuvaamista ja ikuistin pupun jäljet ja pellon oksankarahkan kiekuroita, mutta kuvien sommittelu jäi vähän puolinaiseksi, sillä halusin jo päästä sisälle tuulesta.

Pupun jäljet pimeässä.

Sohvalla katselin kuuman glögikupposen kanssa kuvausretken saldoa ja näin selvästi, että kuvia olisi pitänyt alivalottaa vielä enemmän, sillä valkoiset alueet olivat aivan puhki palaneita. Pitää muistaa se ensi kerralla! Siihen auttaisi se, että pitäisi histogrammin näkyvissä kuvatessa, mutta minä en oikein osaa kuvata sen kanssa.

Kuusen oksa pimeässä.

Taskulampun valossa kuvaaminen on minulle uutta, joten paljon on vielä harjoittelemista. Siinä olisi kuitenkin kiva kehittyä paremmaksi, sillä talvella valoisan aika on niin lyhyt eikä kuutamokaan ole aina valaisemassa, joten se antaisi uusia mahdollisuuksia kuvaamiseen. Ehkäpä tässä talven aikana voin jakaa vähän onnistuneempia otoksia!

Ihana kun on pakkasta ja talven tuntua!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: