ILLANKAJOA JA TÄHTIEN TUIKETTA LÄHISUOLLA

Tällä viikolla on ollut kauniin aurinkoisia päiviä ja hyytävän kylmiä iltoja. Minulla on ollut mielessä, että olisi kiva käydä vielä kuvaamassa tähtiä ja sain houkuteltua myös muun perheen iltaulkoilulle lähisuolle.

Moottorikelkkareitti suolla.

Lähdimme liikkeelle, kun alkoi hämärtää ja kaiken vaatettamisen ja objektiivien vaihtamisen ohella muistin, kun istuin jo autossa, että jalusta varmasti kannattaisi ottaa mukaan. Kävelimme suolle kelkkareittiä pitkin ja, kun rupesin asettamaan kameraa kohdilleen, se ilmoitti ettei ole muistikorttia. Tajusin, että se edelleen kiinni tietokoneessa viimeisimmän kuvaustuokion jäljiltä! Pengoin sormet ristissä repun taskuja, jos sieltä löytyisi varamuistikortti ja huh, onneksi sieltä sellainen löytyikin. Varakortti siis paikoilleen ja pääsin napsimaan kuvia ilta-auringon kajosta puiden latvojen yllä.

Illankajoa suolla.
Hiihtoladun jäljet suolla.

Typy ja mies ulkoilivat samalla, kun minä napsin kuvia ja kahlasin vyötäröä myöten lumessa. Tänä talvena kyllä lunta riittää! Yritin juuri sommitella kitukasvuista männyntaimea taivasta vasten, kun typyllä tuli kriisi Isan kanssa. Koira oli onnistunut tönäisemään typyn nurin ja äitin piti mennä lohduttamaan. Siitä ei kuitenkaan tullut isompaa itkua ja pian typy törötti tyytyväisenä rattiskan kyydissä. Kävelimme suolla vähän eteenpäin ja katselin toiveikkaana, josko taivaalla kohta välkkyisi tähtiä. Ei vielä, joten sommittelin suon käppyräisiä puita taivaanrannan kanssa kuvaan.

Kitukasvuinen männynkäppyrä suolla.

Mies lähti jo typyn kanssa autolle mutta minä päätin ottaa vielä muutaman kuvan suon toiselta laidalta. Muistelin että siellä oli hienoja puita, joita voisin sommitella kuvaan. Niitä ei vain alkanut löytyä, joten kuvasin sitten jäniksen jälkijuotteja ja tein itsekin sellaisen. Ne tuovat kuvaan heti sellaista kivaa silmää ohjaavaa linjaa.

Askeleet lumihangessa suolla.
Jäniksen jäljet suolla.

Olin juuri lähdössä autoa kohti, kun tajusin että ensimmäiset tähdet olivat ilmestyneet taivaalle. Sirius vilkkui villinä valomajakkana puiden latvojen päällä ja Orion oli viistossa sen yläpuolella. Myös muita tähtiä syttyi näkösälle ja sommittelin suon käkkäräisiä puita kuvaan niiden kanssa. Näin myös tulipallon! Nostin juuri katseeni kamerasta ja nousin seisomaan, kun itätaivaan halkoi oranssi ja hyvin kirkas tulipallo. Kamera oli tietenkin kädessä eikä minulla ollut toivoakaan kuvan saamisesta mutta olipa hienoa edes nähdä tuollainen harvinainen ilmiö ja ihailla sitä hetki.

Orion ja Sirius säihkymässä suolla.

Palasin autoa kohti kelkkareittiä pitkin ja otin vielä muutaman kuvan tähdistä, kun mieleeni juolahti karmiva ajatus… Kun kuvasin sitä kitukasvuista karahkaa, olin kääntänyt laajakulman manuaalisen tarkennuksen lähikuvaukseen sopivaksi ja sitten tuli se typyn itkukohtaus… Niin arvatkaa vain oliko minun tarkennus jäänyt siihen puoleen metriin!

Tähtitaivas suon yllä.

Siis voi että minua harmitti! Miten voikaan olla, että nämä perusjutut unohtuvat niin helposti! Harmissani käänsin tarkennuksen äärettömään, jossa sen siis olisi pitänyt olla, ja napsin vielä muutamia kuvia. Pakkanen oli kuitenkin kirinyt jo lähemmän paria kymmentä astetta ja kylmyys hohkasi ikävästi toppahousujen läpi, joten en viitsinyt jäädä enää pidemmäksi aikaa kuvailemaan. Harmistuksissani kiiruhdin autolle ja mietin millaisia kuvia mahtoikaan olla taltioituna illan kuvausretkestä.

Tuikkivat tähdet suon yllä.

Vasta seuraavana aamuna pääsin tietokoneelle katsomaan kuvia tarkemmin. Kyllähän ne tähdet melkoisia palluroita olivat kuvissa, joissa tarkennus ei ollut kohdillaan. Onneksi nyt kyseessä oli kuitenkin vain lähisuo eikä mikään upea retkipaikka, josta olisi oikeasti halunnut saada hienoja kuvia! Pitää siis ottaa tämä muistutuksena, että kaikkea sitä voi onnistua toheltamaan ja tarkennus pitää aina tarkistaa ennen kuvausta. Onneksi lähitarkennus sopi ihan jälkikuviin, joten niitä voi pitää tuurilla onnistuneina ja jotain jäi käteen siitäkin kuvausreissusta.

Epäonnistunut tähtikuva suolla.
Epäonnistunut tähtikuva suolla.

Jälkikäteen kaikille vastoinkäymisille on helpompi naureskella ja, vaikka en saanutkaan kuvista ihan sellaisia kuin olisi halunnut, sainpahan kuitenkin raikkaan ulkoilureissun ja pääsin näkemään hienon tulipallon valaisemassa maisemaa.

Antoisia kuvausreissuja kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: