KESÄAAMUN KAUNEUTTA

Loppuraskaus alkaa jo tuntua. Heräsin aamuyöstä enkä saanut enää unta. Kädetkin puutuivat ja lopulta nousin keittämään teetä ja nauttimaan kiireettömästä aamusta. Pohjoisella taivaalla nouseva aurinko maalasi pilvet kultaisiksi sinistä taivasta vasten – ei voi kuin ihastella kuinka kaunis Suomen suvi onkaan. Kolmen teekupin ja laskujen maksamisen jälkeen aloin miettiä, että mitä tässä tekisi? Edellispäivän siivoushommat olivat vielä vähän kesken mutta jotenkin se ei kiehtonut vaan päätin ennemmin ulkoiluttaa kameraa, kun siihen oli vielä mahdollisuus!

Aamu oli vielä viileä. Mittarin mukaan lämmintä oli kahdeksan astetta ja yöllinen kosteus oli tiivistynyt auton katolle. Ikkunat huurussa hurautin joen rantaan ja ihastelin peilityynestä vedenpinnasta heijastuvaa maisemaa. Yöllinen usva viipyili vielä läheisessä poukamassa, vaikka pelloilta se oli jo haihtunut.

Kuvasin ensin uusimmalla hankinnalla: Canonin 50mm f/1.8 -kiinteän polttovälin linssillä. Jos objektiivia voi sanoa sympaattiseksi, tämä on juuri sellainen! Todella pieni ja kevyt tapaus, joka on edullinen ja ainakin ensimmäisten kokeiluiden perusteella hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä hankinta. Tarkennus on hidas, joten tilannekuvia ei kannata tällä haaveilla, mutta potrettikuviin se on oikein sopiva linssi.

Sitten vaihdoin kameraan Sannan Canonin EF 70–300mm f/4–5.6 IS II USM zoomin, jonka käyttökokemuksia kerroin jo aiemmin. Kuvasin vähenevää kuuta, joka kuulsi matalalla lännen suunnalla, ja poimin sitten zoomilla yksityiskohtia joelta. Mitä enemmän käytän tätä linssiä, sitä enemmän pidän siitä. Pienemmällä polttovälillä tämä jokimaisema on äkkiä kuvattu mutta zoomin avulla siitä löytää kauniita yksityiskohtia kuvattavaksi, ja seisoin hyvän tovin tutkaillen maisemaa linssin läpi.

Palasin autolle ja halusin kuvata vielä matkan varrella olevaa peltoa, sillä aamukaste kimmelsi kauniina heinikossa. Aurinko tuli esille pilven takaa, jossa se oli siihen asti piilotellut, ja aamun tunnelma muuttui pehmeän utuisesta kirkkaammaksi ja kovemmaksi. Pelto helmeili täynnä kastepisaroita, horsmat ja ohdakkeet kukkivat vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä, ja tien pientareella kissankellot, peltomatara, pietaryrtti ja mesiangervo helottivat aamuauringossa. Voisi sanoa, että kesä on runsaimmillaan!

Kuvasin tätä kauneutta hetken ja pakkasin kameran takaisin reppuun. Suuntasin sitten toiveikkaana kotia kohti, josko siellä olisi jo aamukahvia? Minun ei tarvinnut pettyä, sillä jo ovella vastaan leijaili ihana tuoreen kahvin tuoksu!

Vaikka lähteminen kehtuutti, kahvikuppi kourassa aamu-ulkoilun virkistämänä olin tyytyväinen, että sain aikaiseksi käydä kuvaamassa ja ikuistamassa kesäaamun kauneutta.

– Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: