KESÄYÖN JÄRVIMAISEMAA

Saavuimme mökille myöhään eilen illalla. Järvenselän yllä roikkui uhkaavia pilviä, jotka satoivat kuuroina ja meidänkin päällemme ripsi sadepisaroita, kun purimme tavaroita. Säästyimme sentään suurimmalta sateelta ja saimme tavarat kuivina sisälle.

Kesäinen järvimaisema.
Sadepilvet järvenselän yllä.

Kello kävi jo iltayhdeksää, joten emme enää ryhtyneet saunan lämmitykseen vaan päätimme käydä iltapesulla järvessä. Typy paineli sinne isänsä kanssa reippaana ja minä sitten vähemmän reippaana… Miten vesi voikaan tuntua niin kylmältä tällaisen hellejakson jälkeen? Näpsin ensin valokuvia pesuoperaatiosta ennen kuin uskaltauduin järveen. Hetki siinä meni, kun seisoin ja viskoin vettä päälleni, että uskaltauduin uimaan eikä ympärillä kuhiseva mäkäräisparvi lisännyt kokemuksen hauskuutta. Pikaisen pulahduksen jälkeen olinkin sitä mieltä, että eiköhän tässä puhtaita olla niin voidaan lähteä nukkumaan.

Horsma järvimaisemassa.
Uhkaavan näköiset sadepilvet järvellä.

No, mökillä käy joskus niin, että korvan juuressa inisevät itikat vievät yöunet. Heräsin joskus kahden aikaan yöllä epätoivottuun ininään enkä saanut enää unta, joten nousin kolmen maissa keittelemään kahvia. Aamuauringon ensikajo näkyi järven takana, joten kahvia odotellessa kävin ikuistamassa yöllisen järvimaisen kauneutta. Katselin sitten sohvalla kahvikuppi kourassa, kun taivaan hento vaaleanpunaisuus syveni, ja kun aurinko heijasteli kauniina järven pintaan, kävin nappaamassa maisemasta vielä muutaman kuvan.

Aamuauringon kajastus järvellä.

Olisin voinut rampata ulkona ja kuvata aamun kauneutta vähän väliä, mutta oven takana kyttäävä itikka-armeija ja yläkerrassa nukkuva mies ja lapsi saivat minut pysymään sohvalla, josta ihailin näkyä aivan rauhassa. Nouseva aurinko maalaili vaaleanpunaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä synkkiin pilviin ja järvi muutti väriään ja hehkui aamun eloisassa loistossa.

Synkät pilvet järven yllä.

Tämä pysähtyminen oli tavallaan hyvä. Pitäisi muistaa useamminkin, ettei aina vain heiluisi kameran kanssa, vaan pysähtyisi nauttimaan hetkestä sellaisena kuin se on sen sijaan että yrittäisi ikuistaa sitä valokuvaan. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että itse hetki jää kokematta, kun yrittää saada sen kuvattua ja haeskelee parasta kuvakulmaa sen ikuistamiseksi.

Horsma järvimaisemassa.

Aamun tunteina olikin kiva puuhailla kaikessa rauhassa omia juttuja. Räplätä puhelinta, kirjoittaa edellisenä iltana lukemastani kirjasta ajatuksia ylös, tehdä tätä postausta, lukea uutisia – ottaa vain rennosti. Katselin kuinka lokit lensivät järvellä ja jokin iso kala kävi pinnassa tekemässä suuria renkaita vedenpintaan. Jostain kaukaa kuului sorsien kaakatusta ja kivilaiturilla vipelsi västäräkki, varmaankin sama keikkui siellä myös illalla.

Mietin siinä istuessani ja katsellessani järvimaisemaa, että tähän ei kyllästy koskaan. Ja miten kiva on aloittaa pidennetty viikonloppu tällaisissa tunnelmissa.

Ihanaa kesäisen lämmintä loppuviikkoa kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: