KUURANKUKKIA JÄÄLLÄ

Marraskuun alku oli kylmä ja päivänvalon lyhenemisen huomasi selvästi – aurinko katosi puiden taakse jo puoli neljän maissa!

Talvi oli tullut aivan yllättäen ja peittänyt kaiken valkoisen lumipeitteen alle. Pakkasta oli pitkälle toistakymmentä astetta ja talitintit pyrähtelivät pihlajien oksilla sen oloisina kuin odottaisivat lintulaudan ilmaantumista. Muutama tintti kävi vaativana koputtelemassa nurkkapieliinkin.

Kuurankukkien täplittämä järvi.

Katsoin koko päivän kaihoten, miten kauniin oranssi aurinko loisti puiden takaa tuoreen lumipeitteen säihkyessä oksistossa. Viimein mies tuli töistä ja säntäsin saman tien kameran kanssa ulos. Haaveet auringonlaskun kuvaamisesta sai heittää mutta suuntasin läheisen niemen kärkeen toiveenani vangita keltaisena hehkuvaa länsitaivasta.

Perille päästyäni suunnitelmiin tuli muutos, sillä ranta oli peittynyt peilikirkkaalla teräsjäällä, jossa kukki upeita valkoisia kuurankukkia! Itätaivaalla maan varjo hehkui violettina ja heijastui myös jään pintaan. Olin niin täpinöissäni upeasta näkymästä, että tohelsin jalustan lumihankeen ja olin unohtaa puhdistaa linssin ennen kuin aloin näpsiä kuvia!

Kuurankukkien täplittämä järvi.

Kuvasin maisemaa ensin 50mm objektiivilla ja yritin löytää toimivaa sommitelmaa, joka toisi esille ainutlaatuiset kuurankukat ja hyisen maiseman. Kuu nousi puiden takaa ja hetken jo luulin, että pääsen sihtailemaan sitä sommitelmiin, mutta pakkaspilvet nousivat saman tien peittämään taivaan.

Kuurankukkien täplittämä järvi.

En kuitenkaan jäänyt harmittelemaan kuun katoamista, sillä kuurankukkasissa oli kuvattavaa kerrakseen!

Vaihdoin laajakulmaan ja kuvasin kilpaa valon kanssa – se katosi tähän aikana vuodesta aivan liian nopeasti! Violetti hehku oli hetkessä poissa, ja jäljellä oli vain hyytävä sini, joka syveni syvenemistään.

Kuurankukkien täplittämä järvi.
Kuurankukkien täplittämä järvi.

Kuvausintoni alkoi laskea samassa suhteessa sormien kohmettumisen kanssa mutta lopuksi otin vielä pakollisia omakuvia. Minulla oli vähän vaikea keksiä, millaiset poseeraukset talvisissa kuvissa toimisivat mutta onneksi näissä kuvissa riitti tällaiset eleettömät pönötyksetkin.

Kuurankukkien täplittämä järvi.

Olin niin tyytyväinen, kun sain näin harvinaisen luonnonilmiön vangittua kauniisiin valokuviin! En nimittäin muista, että olisin aiemmin nähnyt näin kauniisti kuurankukkien täplittämää teräsjäätä.

Oletko sinä koskaan nähnyt vastaavaa?

– Satu

Jaa tämä postaus:

2 kommenttia artikkeliin ”KUURANKUKKIA JÄÄLLÄ”

    • Ensimmäinen kerta tuo oli minullekin! Kuurankukat olivat kyllä upeita ja aivan liian harvoin pääsee näkemään tuollaista 😄 Kiitos paljon!

      Vastaa

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: