LINTUJEN TALVIRUOKINAN JA PIHABONGAUKSEN ANTIA

Keli on jo varsin keväinen ja lintujen sirkutus kantautuu puiden oksilta ulos mennessä. Pian lintulaudan saa kasata kesätelolle vaikka vastahan se marraskuun alussa tuotiin paikoilleen keittiön ikkunan eteen. Olenkin siitä asti ottanut aina silloin tällöin kuvia lintulaudan vierailijoista. Käytössä minulla on ollut Canon 5D Mark IV kamera sekä EF 70–300mm zoomi.

Marraskuussa, kun lintulauta laitettiin paikoilleen, maa oli vielä musta ja linnutkin näyttivät välillä uitetuilta, kun lämpötilat vaihtelivat nollan molemmin puolin. Ruokintajakson alussa tintit olivat meidän vakiovieraita ja välillä lintulaudalla ilmestyi orava, joka oli typyn suosikki. Myös vikkelä kuusitiainen kävi ruokailemassa silloin tällöin ja minä yritin saada siitä kuvaa.

Onneksi lunta saatiin enemmän jo marraskuun lopulla ja lintulaudan ympäristö näytti heti paljon valokuvauksellisemmalta. Meidän ruokailijat pysyivät vain tylsästi samoina: tali-, sini- ja hömötiaiset kävivät uskollisesti mutta muita ei näkynyt. Kuusitiainenkin katosi. No, kiva niiden pomppimista oli joka tapauksessa katsella, ja me opettelimme typyn kanssa miltä tintit kuulostavat.

Tammikuun pakkasjakson aikana näimme jotain eriskummallista. Tilhet eksyivät ruokintapaikalle. En muista, että olisin nähnyt niitä muina talvina ruokinnalla, vaikka ne ovat syksyisin tuttu näky marjapensaiden ja pihlajien kimpussa. Nyt ne nokkivat maasta siemeniä ja joku kävi ihan lintulaudalla ruokailemassa.

Talven vakiovieraista töyhtötiainen on loistanut poissaolollaan. En ole tälle talvelle nähnyt sitä kertaakaan! Punatulkkuja on vieraillut ihan vain muutaman kerran. Harmi kyllä, sillä veikeä töyhtötiainen ja upean punainen punatulkku olisivat typylle mieluista katsottavaa.

Keltasirkkuja on näkynyt silloin tällöin. Niitä alkaa näkyä useammin mitä keväämmäksi mennään, joten luulen että nyt maaliskuussa keltasirkkujen laulu käy taas tutuksi. Urpiaiset tai vihervarpuset eivät ole vielä saapuneet, mutta toivottavasti ne tulisivat jossain vaiheessa niin saisimme jotain uutta bongattavaa.

Mieheni ihmetteli yksi päivä, mikä ikkunaan oikein mäjähti? Hän riensi katsomaan ja näki pienen haukan lentävän pois linnun kanssa. Vähän ajan kuluttua tämä haukka nökötti viinimarjapensaan vieressä oksalla mutta se tietysti katosi, kun kiiruhdin hakemaan kameraa. Bongasimme sen kuitenkin pian läheisestä koivusta, josta se kyttäsi lintulaudan vierailijoita. Pensaikon kätköissä olevat pikkulinnut eivät uskaltaneet liikahtaakaan vaan ne nököttivät täysin liikkumattomina. En ole aiemmin nähnyt haukkaa vaanimassa lintulaudalla, joten tuo oli aivan uusi kokemus.

Orava on vakiovieras meidän lintulaudalla ja joskus niitä on siellä kolmekin kerrallaan. Osa niistä on sellaisia, etteivät ne arastele meitä lainkaan, ei edes silloin, vaikka typy paukuttaisi innoissaan ikkunaan, kun taas osa taas puikahtaa liikettä nähdessään äkkiä pakoon. Ne ovat melkoisia ruokarohmuja mutta kovin suloisia ja meillä suosittuja vierailijoita.

Vaikka tämä talvi on ollut aika lajiköyhä, niin lintujen talviruokinta on silti aina yhtä hauskaa. Meistä on ollut kiva aukoa aamulla kaihtimia ja jännätä nähdäänkö jo tinttejä tai oravaa ruokailemassa.

Millaisia vieraita sinä olet bongannut lintulaudalta?

– Sanna

Ps. Täällä minun viime talven postaus samasta aiheesta. Siinä on myös hieman vinkkejä kuvaukseen ja lintujen talviruokinnan aloittamiseen.