LINTUJEN TALVIRUOKINTA: VALOKUVAUS JA PIHABONGAUS

Olen koko talven odottanut, että pääsisin kuvailemaan meidän lintulaudan asukkeja ja kertomaan rakkaasta talvisesta harrastuksestani: pihabongauksesta. Halusin kuvata lintuja sitten, kun pensaissa on ihana lumihuntu ja linnut erottuvat helposti valkoista taustaa vasten mutta tänä talvena sellaista keliä on saanut odotella! Viimein sunnuntaipäivä valkeni kauniin talvisena ja puut notkuivat paksun lumihunnun alla. Tästä innostuneena parkkeerasin kameran heti keittiön ikkunan eteen ja napsin kuvia sitä mukaan, kun vierailijoita tuli pyrähtämään paikalla. Minulla oli käytössä Canon 5D Mark IV kamera sekä EF 70–300mm zoomi.

Lintujen pihabongaus, hömötiainen.

Lintujen valokuvaaminen on oma taitolajinsa ja täytyy sanoa, että minullakin on siinä vielä paljon parantamisen varaa! Tämä ei siis ole postaus siitä, kuinka saisit ammattimaisia lintukuvia, vaan suuntaa antava kuvaus millaisia kuvia voi saada pienellä vaivalla ja kärsivällisyydellä.  

Päivä oli aurinkoinen mutta säädin ISO-arvon silti suureksi (max. 6400), että sain suljinajan lyhyeksi, sillä lintujen kuvaamisessa tarpeeksi lyhyt suljinaika on oleellinen. Ne ovat todella vikkeliä! Käytin f/8-9 arvoa, että saisin suuremman syväterävyyden. Kun kuvaan lintuja, sihtailen niitä ensin 70mm putken läpi ja sitten, kun joku istahtaa valukuvauksellisesti oksalle, zoomaan nopeasti siihen ja tarkennan. Monesti olen kuitenkin liian hidas ja lintu on jo lehahtanut lentoon ennen kuin saan kuvan tarkaksi.

Lintujen pihabongaus, talitiainen.

Toinen vaihtoehto olisi valita tietty oksa, jolla linnut monesti istuvat tai asettaa siihen jokin ruokahoukutin, tarkentaa siihen ja odottaa että lintu lehahtaa paikalle mutta se ei oikein sovi minun kärsivällisyydelleni. Olen myös monesti tehnyt niin, että kuvaan sarjakuvauksella, kun lintu istuu oksalla ja yritän saada vangittua sen hetken, kun se lähtee siivet levällään lentoon. Tässä on vain se huono puoli että, jos tintti juuri sillä hetkellä päättää istua tököttää siinä pitkään, deletoitavia kuvia tulee aika monta.

Lintujen pihabongaus, hömötiainen.

Minusta lintujen sihtailu kameralla on hauskaa ja samalla tulee seurattua niiden puuhia. Parempia kuvia saisi, jos lähtisi ulos ja näkisi vähän vaivaa ruokahoukuttimien sijoittelussa ja vaikkapa oman piilon virittelyssä, mutta minä en kuitenkaan ole niin innokas lintukuvaaja. Sitä paitsi keittiön ikkunan läpi kuvatessa saa samalla nauttia vaikkapa kupin teetä ja voi seurata typyn leikkejä mukavan lämpimissä oloissa.

Lintujen talviruokinta ja pihabongaus

Olen harrastanut lintujen talviruokintaa joka talvi, kun olemme asuneet omakotitalossa. Heti kun pakkaset tulevat loka-marraskuun tienoilla, meidän keittiönikkunan eteen istahtaa lintulauta, ja siinä se tököttää siihen asti, että keli muuttuu plussan puolelle.

Myös typy tykkää lintujen tarkkailemisesta. Kun kysyn häneltä aamulla, katsotaanko onko tintit jo tulleet laudalle, hän on heti nousemassa keittiön tasolle katsomaan niitä. Ja voi sitä riemun kiljahtelua, jos myös orava sattuu olemaan siellä. Yksi orava on niin kesy, ettei se välitä vaikka typy seisoo tähtiasennossa ikkunan edessä ja hakkaa siihen, kun taas toinen pinkaisee heti karkuun, kun avaamme kaihtimet, ja heiluttaa närkästyneenä häntää puusta.

Lintulaudan vierailija, orava.
Pihabongauksen satoa, orava.

Yleisin vieras lintulaudalla on ei-niin-yllättäen talitintti. Myös hömötiaiset ja sinitiaiset ovat melkein jokapäiväisiä kävijöitä. Hömötiainen on suosikkilintuni ja sen tööt tööt -ääni on vain niin söötti. Punatulkut tulevat yleensä pienissä parvissa ja koiraan punainen rinta on komea näky. Ne eivät käy säännöllisesti vaan niitä näkyy aina parina päivänä ja sitten ne taas katoavat pitkäksi ajaksi. Joskus myös yksittäinen tilhi on istuskellut pensaissa. Nyt lopputalvesta keltasirkut ja urpiaiset ilmestyvät lintulaudalle ja vielä myöhemmin keväällä tulevat vihervarpuset ja punarinnat. Vaikka ruokinnan lopettaakin plussakelien myötä, lintuja parveilee laudan ympärillä pitkään sen jälkeenkin.

Lintujen pihabongaus, sinitiainen.

Harvinaisempia vieraita, joita olen nähnyt muutaman kerran, ovat pyrstötiainen (se oli aivan ihastuttava!) ja kuusitiainen, jota luulin aluksi kitukasvuiseksi hömötintiksi, mutta valkoinen läntti niskassa sai minut hoksaamaan, että kyse oli jostain muusta. Aivan outo näky oli myös tikli, jota ihmettelin suuresti ja lähettelin kuvia Satulle, että hän kertoisi mikä lintu oli kyseessä.

Ei niin toivottuja lintulautavieraita ovat närhet ja harakat, jotka rohmuavat talipallot. Oravat ovat myös nykyisin melkein jokapäiväinen näky. Aluksi ne olivat arempia ja niitä näki harvoin mutta viime talvina ne ovat alkaneet viihtyä lintulaudalla. Joskus niitä on useita ja se menee helposti tappeluksi. Jäniksen/rusakon jälkiä näkyy myös aina uudella lumella, ja ne tuhosivat tehokkaasti minun kauralyhteen, jonka ostin linnuille joulunaikaan. Jospa ne jättäisivät siitä hyvästä kirsikkapuut rauhaan!

Pihabongauksen satoa, oravien tappelu.

Vinkkejä lintujen talviruokintaan

Meidän lintulaudan sisällä on kartion mallinen puupala, jonka ansiosta siemenet valuvat helposti lintujen ulottuville eikä sitä ole pakko käydä heiluttamassa päivittäin. Lauta on kuitenkin jo niin vanha ja kulahtanut, etten valokuvasensitiivisitä syistä laita siitä nyt kuvaa. Lintulauta on hyvän kokoinen ja, kun sen lataa täyteen siemeniä, se myös kestää monta viikkoa riippuen vähän siitä, miten paljon lintuja on liikenteessä.

Lintujen pihabongaus, keltasirkku.

Olen suosiolla syöttänyt linnuille rouhittuja maapähkinöitä ja kuorittuja auringonkukansiemeniä, sillä ne ovat niin kranttuja, ettei kaura kelpaa. Alkuvuosina ihmettelin, miksi meillä käy niin vähän lintuja, sillä olin tietysti piheyttäni ostanut pelkkää kauraa, mutta heti kun tajusin vaihtaa laudalle vähän fiinimpää evästä, vierailijoitakin alkoi riittää.

Kerran mieheni kyseenalaisti, kannattaako maksaa lähemmäs viisi euroa parin kilon säkistä linnunruokaa mutta nauroin hänelle, että minulla on meneillään kilpavarustelu naapureiden kanssa lintulaudan asukeista. Nykyisin hommaan suosiolla ison säkin maapähkinöitä tai auringonkukansiemeniä, sillä se tulee halvemmaksi kuin pienissä säkeissä ostettu eväs.

Lintujen pihabongaus, urpiainen.

Jos et ole vielä aloittanut, kannattaa ehdottomasti kokeilla lintujen talviruokintaa vaikkapa ensi talvena. Niiden hyppelyä oksilla ja lintulaudalla on kiva seurata. Myös valokuvaaminen on hauskaa ja näin kevään korvilla iloinen linnunlaulu sykähdyttää ja tuo keväistä mieltä!

Hyvät ohjeet ruokinnan aloittamiseen löydät esimerkiksi Birdlife-sivuilta: Lintujen talviruokinta

Aurinkoista kevätmieltä kaikille!

– Sanna

Ps. Kuvasin monta vuotta lintuja Canon EOS 700D rungolla ja EF-S 55-250mm zoomilla ja sillä sai myös todella kivoja kuvia.

Jaa tämä postaus:

4 kommenttia artikkeliin ”LINTUJEN TALVIRUOKINTA: VALOKUVAUS JA PIHABONGAUS”

    • Kiitos paljon! Niiden puuhia on hauska seurailla ja samalla räpsiä kuvia 😄 Onneksi tuli tuota lunta niin nuo kuvat on eri nättejä kuin räntäsateessa 😅

      Vastaa
  1. Ihania kuvia olet saanut pienistä ruokavieraistasi! Meillä taas parhaiten menee kaupaksi juuri sellainen siemensekoitus, jossa on enimmäkseen kauraa ja näyttää siinä olevan vähän pähkinöitäkin. Pähkinärouhe jäi syömätt, vaikka kuvittelin, että edes punatulkut tykkäisivät siitä. Tänä aamuna sain kännykkäkameralla kuvattua videon valkohäntäpeurasta, joka kävi syömässä maahan tippuneita kauranjyviä lintujenruokintapaikalla. Julkaisen siitä postauksen omassa blogissamme 9. maaliskuuta.

    Vastaa
    • Kiitos kovasti! Ja tosi huvittava että teillä juuri päinvastainen ruoka kelpaa. Kukahan nuo meidän linnun tuollaiseksi on opettanut 😂😂 Valkohäntäpeura kuulostaa ihastuttavalta niin pitääpä muistaa käydä katsomassa millaisia kuvia siitä olet saanut 😃

      Vastaa

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: