MAKROKUVAUS: ENSIMMÄISIÄ KOKEMUKSIA LOITTORENKAISTA

Sain lopultakin ostettua loittorenkaat, joiden hankintaa olen suunnitellut useamman vuoden ajan. Päädyin tähän Viltroxin loittorengassettiin juteltuani Digitarvikkeen myyjän kanssa. Ilmeisesti niiden rakenne on niin yksikertainen; lähinnä ne ovat vain renkaita, joiden läpi kulkee sähköä, ettei merkillä ole suurta väliä.

Marja-aronian kukka.

Halusin heti päästä kokeilemaan renkaita ja, kun seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja katsoin kuinka aurinko oli vasta nousemassa puiden takaa, ulkona oli sopivan pehmeä valo kuvaamiseen. Kaivelin loittorengassetin ulos paketista ja liitin sen kaikki kolme rengasta Canon 5D runkoon 50 mm f/1.4 objektiivin väliin. Ulkona tuli mieleen, että olisiko tästä aiheesta kannattanut lukea jotain ohjeistusta, mutta ympärillä pörisevä itikkaparvi vein nämä ajatukset nopeasti muualle.

En ole ennen ottanut makrokuvia ja oli jännä huomata, miten uskomattoman kapea syväterävyysalue oli. Jouduin todella liikuttamaan linssiä edestakaisin ja hakemaan oikeaa tarkennus kohtaa, mutta siitä huolimatta osa kuvista jäi epätarkoiksi tai sitten tarkennus oli väärässä kohdassa.

Epätarkka makrokuva.
Makrokuvailua
Voikukka nuppu.

Onnistuin kuitenkin ottamaan muutamia kuvia, joissa tarkennus oli ihan onnistunut ja aamun kaunis auringonnousu loi tunnelmallista valon. Yli-innokkaiden inisevien kuvauskavereiden vuoksi palasin nopeasti takaisin sisälle aamukahvin äärelle.

Aamuaurinko ja marja-aronia.
Pihlajan kukka.
Aamukasteen pisara makrokuvassa.

Kun ajoimme viikonlopuksi Kainuuta kohti mummolaan ja mökkeilemään, minulla oli autossa aikaa lukea hieman makrokuvauksen perusteista. Makrokuvauksen haasteita ovat juurikin kapea syväterävyysalue ja valon määrä. Lisäksi, jos kuvaa hyönteisiä, ne tuppaavat liikkumaan mutta tämä ei ole minulle ongelma. Aion pitäytyä kukissa ja ehkä korkeintaan joku perhonen voi päätyä kuvaan. Muut saavat olla rauhassa.

Makrokuvissa kannattaa säätää aukon koko pieneksi, eli f-arvo suureksi, jolloin syväterävyysalue kasvaa. Tällöin valon määrä vähenee, joten ISO-arvoa kannattaa myös kasvattaa tai käyttää salamaa. Voi olla että kameran automaattitarkennus ei ole riittävän hyvä, joten voi kokeilla myös manuaalitarkennusta niin, että liikuttaa linssiä kohteen vieressä edestakaisin kunnes löytää oikean tarkennuksen. Tämä vaatii harjoittelua mutta se on toimiva menetelmä, ja jalustan käyttöä kannattaa harkita. Tuulisella kelillä makrokuvien ottaminen on vaikeaa, sillä pienikin tuulenvire liikuttaa kohteita helposti.

Niittyleinikki.

Testasin viikonlopun aikana eri kokoisia renkaita ja kuinka ne vaikuttivat syväterävyyteen. Harmikseni huomasin myös, että pienin rengas ei istunut sopivasti objektiiviin ja olisi vaatinut kohtuutonta voimankäyttöä saada naksautettua se paikoilleen, joten aion käydä vaihtamassa setin.

Kuvasin mökillä pilvisenä sunnuntaiaamuna 31mm renkaan kanssa. Säädin f-arvoksi 16 ja ISO oli 6400. Puolukka kukki täyttä päätä ja mustikassa oli jo raakileita. Uskomatonta miten aikaisin se on tänä vuonna kukkinut! Suopursut olivat kauniisti kukassa ja kävin vielä katsomassa rantakivikolla millaisia kuvauskohteita sieltä löytyisi. Tämän yhden renkaan kanssa tarkentaminen oli helpompaa ja myös se, että nostin f-arvoa, kasvatti syväterävyysalueen kokoa. Näissä kuvissa tarkennus oli kohdillaan ja yksityiskohtia nousi kivasti esiin.

Makrokuvia puolukan kukista.
Mustikan raakileet alkukesästä.
Suopursu kukkii.

Eli ihan muutaman kuvauskerran perusteella voisin jo sanoa, että nämä loittorenkaat ovat kiva lisä kamerareppuun. Niillä saa otettua uudenlaisia kuvia ja se tuo uutta mielenkiintoa kuvaamiseen. Pitää jatkaa perehtymistä makrokuvaamisen maailmaan, niin voin jossain vaiheessa jakaa täällä lisää kokemuksia.

Sammalta
Lakastunut leskenlehti.

Kesäisiä kuvaushetkiä kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: