Kameran muistikortti alkaa taas vaihteeksi olla täynnä, joten selasin kuvia läpi ja poistin jo Lightroomiin siirrettyjä kuvaustuokioita. En muistanutkaan, kuinka paljon minulla on kesäkuvia, jotka eivät ole päätyneet mihinkään postaukseen! Ne ovat olleet lähinnä yksittäisiä hetkiä, jolloin olen heilunut kameran kanssa ja näpsäissyt kuvan jostain kiinnostavasta kohteesta. Nyt mietin, että käyn kuvia läpi ja samalla on hauska muistella mennyttä kesää.
Täytyy myöntää, että kuvia katsellessa tulee hieman haikea olo, kun kesä on ohi. Vaikka syksy on ihanaa aikaa ja jopa lempivuodenaikani, niin kyllä kesän valoisissa öissä on jotain taikaa.
Loppukeväästä, kun puiden silmut alkoivat ilmestyä ja kasvien pienet versot puskivat esiin maasta, kävin kuvaamassa aika paljon. Olimme mökillä monena viikonloppuna ja koiria lenkittäessä oli kiva näpsiä kuvia kasvinversoista ja perhosista, joita lenteli tien yllä. Myös se suloinen västäräkki, jolla oli pesä meidän mökkirannassa, pääsi usein kuviin. Typy bongaili sitä ihastuksissaan, kun se oli niin kesy ja päästi lähelle.
Loppukeväästä kuvailin myös kotona kukkapenkeistä puhkeavia narsisseja ja tulppaaneja. Ne ovat jokavuotinen ilon aihe. Minulla olisikin tarkoituksena istuttaa niitä lisää, että voisimme taas ensi keväänä ihailla näiden aikaisten kukkien kukkaloisto.
Juhannuksen aikaan kesän kukkaloisto on kauneimmillaan: kukkapenkissä sammalleimu kukki tiheänä mättäänä sadoin ellei jopa tuhansin kukkasin ja luonnossa metsäkurjenpolvet, puna-ailakit, koiranputkimeri ja kukkiva pihlaja ovat vain niin kauniita.
Juhannuksesta meillä on paljon kauniita kuvia ja niitä löytyy näistä postauksista: täältä ja täältä. Untuvapalleroiksi muuttuneet voikukat herättivät jo silloin haikeutta mutta onneksi mansikat kukkivat jo täyttä päätä muistutellen edessä olevasta marjasadosta.
Heinäkuun alussa olimme viikonloppuisin usein mökillä ja näiltä reissuilta tarttui mukaan monenlaisia kuvia: kaunis seesteinen auringonlasku vs. hillitön kaatosade. Tämä kesä ei ole ollut halojen suhteen kovin hedelmällinen, mutta kotona sain otettua kuvan muutamasta halosta, joita bongailin samalla kun ulkoilimme typyn kanssa. Mielestäni kuvassa on himmeänä erottuva 22-asteen rengas.
Löytyipä kamerasta muisto myös eräästä yöstä, kun kävin siirtämässä siilin kauemmas koirien häkistä. Ne räksyttivät sitä taukoamatta ja kyllä ärsytti nousta sen takia sängystä mutta bongasin samalla aivan upean täydenkuun! Siiliherätys ei siis ollutkaan aivan kurja juttu. Kuun valokuvaamista pitäisi kyllä opetella kunnolla, sillä siitä saisi aivan upeita kuvia.
Löysin myös kuvan, josta sai hieman etsiä, että mitä olin kuvannutkaan? Parina päivänä loppukesästä linnut lentelivät aivan tohkeissaan meidän pihakoivussa. En tiedä, söivätkö ne sieltä siemeniä vai mikä niillä oli tarkoituksena, mutta joka tapauksessa hyödynsin tilanteen ja näpsin niistä kuvia. Zoomi oli tietenkin juuri tällöin Satulla lainassa, joten nämä kuvat on otettu 50mm linssillä. Peippoja pomppi myös etupihan nurmikolla kymmenittäin ja minua nauratti, kun Niku vain nukkua hojotti niiden keskellä.
Nyt syyskuun alussa olimme mökillä mutta minulla oli kunnon syysflunssa ja makoilinkin suurimman osan viikonlopusta sohvalla. Pari kertaa piti kuitenkin käydä ulkoilemassa kameran kanssa. Tässä sain kuvattua, kun täysikuu nousi perjantai-iltana puiden takaa upean punahehkuisena.
Lauantaina satoi kunnolla ja olikin hyvä olla mökin lämmössä eikä tarvinnut harmitella, että pitäisi tehdä jotain ulkona. Sateen jälkeen keli kirkastui ja hienoja pilvimassoja häämötti järvenselän takana.
Kameran muistikortilta löytyi siis paljon kesämuistoja! Olikin hauska käydä kuvia läpi ja muistella mennyttä kesää.
Ihanaa ja aurinkoista syyskuun jatkoa!
– Sanna
Paljon kauniita kuvia! ❤️
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Voi kiitos kovasti 😍