OULUJÄRVEN KAUNEUTTA

Kävimme viikonloppuna kyläilemässä mieheni sedän ja hänen vaimonsa luona heidän mökillään Oulujärvellä. Minä raahasin tietysti myös kameran mukaan ja elättelin toivoa kauniista peilityynestä järvenpinnasta. No, kuten tämän kesän tapana on, tuuli ei tyyntynyt edes illaksi, mutta kävin siitä huolimatta ulkoiluttamassa kameraa, kun typy uuvahti illalla jo kahdeksan jälkeen. Lyhyeksi jääneet päiväunet ja puuhakas päivä mökillä olivat tehokas unilääke, ja sain harvinaisen vapaan illan.

Maisemaa Oulujärvellä.
Horsma järvimaisemassa.

Koska järvi heittäytyi yhteistyökyvyttömäksi, katselin myös muuta kuvattavaa. Mökin vieressä nökötti pari heinäseivästä, joissa oli tulossa pupujen talviruokintaan heiniä. Maaperä oli kuulemma niin kivikkoista, että seipäät piti vielä tukea, etteivät ne kaatuisi. Kuvailin myös kukkia, horsmat ovat kauneimmillaan, ja tietysti mustikanvarpuja. Niissä roikkui jo kypsän näköisiä mustikoita. Kohta varmaan pääsisi mustikkametsään!

Heiniä heinäseipäässä.
Kypsä mustikka.
Puna-apila.

Kävelin rantaa kohti ja otin kuvan kivetyistä penkereistä, joiden päällä vuorenkilvet tuovat pihapiiriin tunnelmaa. Olen miettinyt, että minäkin voisin laittaa samanlailla meidän mökille, kunhan joskus löytäisin aikaa, sillä kiviä sielläkin riittää ja vuorenkilpi on niin helppohoitoinen, että se pärjäisi hyvin ilman hoitoakin. Kävin myös kuvaamassa järveä ja yritin sommitella kuviin rantakoivun roikkuvia oksia sekä laituria ja aallonmurtajaa. Kovin ihmeellisiä niistä kuvista ei tullut, mutta voinpahan sanoa yrittäneeni.

Vuorenkilpi ja kivimuuri.
Järvimaisemaa.
Järvimaisema ja aallonmurtaja.

Aamulla herättiin hyvissä ajoin. Kun miesväki oli lähdössä nostamaan verkkoja, huomasin että järven takaa siintävän metsikön yllä oli utua. Kiirehdin typyn kanssa rantaan vilkuttamaan kalamiehille ja otin pari kuvaa järvimaisemasta. Muhkeita kumpipilviä seilasi taivaalla ja ennusteiden mukaan päivästä olisi tulossa kirkas.

Oulujärven maisemaa.
Typyn knssa rannalla.

Mieheni setä on kova rakentamaan kaikenlaista ja heidän viimeisin rakennusprojekti on lasitettu terassi vanhan kodan edessä. Se on aivan upea! Kotavanhus sai kertaheitolla uuden elämän, sillä terassi on rakennettu aivan sen eteen ja yhdistetty siihen niin, että sieltä pääsee suoraan kotaan ruuanlaittoon. Kodan sisäpinnat on tarkoitus myös laittaa uusiksi enkä malta odottaa, että he saavat projektin loppuun ja kalusteet hankittua. Terassilla on tunnelmallista istua ja katsella järvelle eikä tarvitse välittää tuulen tuiverruksesta ympärillä. Kutsuinkin jo itseni kyläilemään syksymmällä.

Lasitettu terassi.
Kukka rannassa.

Vaikka itse Oulujärvi ei nyt ollut parhaimmillaan, sain kuitenkin kivoja kuvia muistoksi tästä reissusta. Mieheni mukaan tässä samalla hoitui myös kesälomareissu, mutta itse en kyllä ole ihan varma lasketaanko noin lyhyttä piipahdusta kesälomailuksi ja toivon, että selviäisimme käymään vielä jossain muuallakin. Kamalan nopeasti tämä kesä on vain mennyt ja on ollut niin paljon tekemistä, ettei lomareissuja ole edes muistanut suunnitella. Kohta siihen tosin alkaisi olla viimeiset hetket, sillä heinäkuu on jo puolessa välissä. Apua, miten kesä aina meneekin niin nopeasti!

Joko sinä olet selvinnyt kesälomareissulle?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

2 kommenttia artikkeliin ”OULUJÄRVEN KAUNEUTTA”

    • Kiitos kovasti! 💙🙏 Kesä on siinä kummallista aikaa, että tuntuu kuin viikot vain viuhuisi ohi silmien edessä. Ihana että teillä on vielä lomaviikkoja tiedossa! Täällä elokuun alussa alkaa uudenlainen arki, kun typy menee päivähoitoon ja palaillaan molemmat töihin mieheni kanssa. Pitää nyt nauttia näistä viimeisistä viikoista, kun hän on vielä kotosalla isänsä kanssa 😊

      Vastaa

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: