PAKKASPÄIVÄN KAUNEUTTA VALOKUVAILUN MERKEISSÄ

Tammikuu on ollut niin loskainen ja kerta kaikkisen masentava, ettei valokuvailua ole juuri tarvinnut harrastaa. Nyt kun kerrankin satoi uutta pakkaslunta ja puissa ja pensaissa näkyi kaunista kuuraa, päätin heti ulkoiluttaa kameraa aamunkajon pehmeässä valossa. Alku oli lupaava: rupesin säätämään kameran asetuksia, kun pääsin ulos mutta yllättäen kamera ei käynnistynyt… Amatöörimoka; olin unohtanut ladata akun! Eli komento takaisin ja sisälle.

Pakkaspäivän valokuvailua, kuivunut lehti.

En ole vieläkään saanut hankittua 5D:hen vara-akkua, joten sitä lataillessa vierähti pari tuntia ja postauksen otsikko muuttui pakkasaamusta pakkaspäiväksi. Lähdimme sitten koko poppoo ulkoilemaan ja, kun typy lähti isänsä kanssa kyläilemään, minä hyökkäsin jälleen kameran kimppuun. Nyt sain kuvailla rauhassa; aurinko paistoi kirkkaana ja taivaalla oli häivähdys sinistä. Mikä kaunis näky sen kaiken harmauden jälkeen mitä tammikuussa on ollut!

Pakkaspäivän valokuvailua, marja-aronia.

Kuvailin roikkuvia koivun oksia ja marja-aronian kuivuneita marjoja. Syksy oli marjapensaiden suhteen niin satoisa, etteivät edes rastaat olleet ehtineet syödä kaikkia marjoja. Joskus, huonoina marjavuosina, niistä ei jää muruakaan jäljelle, kun nälkäiset tilhiparvet lentelevät ympäriinsä ruokaa etsien. No, huono kuvaustuuri jatkui, sillä kamera ilmoitti että kortti on täynnä… Niinpä sitten poistelin kädet kohmeessa edellisten kuvaustuokioiden huonoimpia otoksia ja mietin, että tämänkin olisi voinut tehdä sisällä lämpimässä.

Pakkaspäivän valokuvailua, kuivunut lehti.
Pakkaspäivän valokuvailua, kuivunut lehti.

Jatkoi sitten kuvailua ja yritin saada kauniina kimmeltävän lumen vangittua kuviin. Oli niin kirkasta ja käsiä paleli, että päätin katsoa kuvia tarkemmin vasta sisällä. Kuvailin oksia ja paria talven törröttäjää, kun kamera taas ilmoitti olevansa täysi. Nyt kädet olivat jo niin jäässä, että päätin lopettaa kuvailutuokion ja siirtyä sisälle hörppimään kuumaa glögiä.

Pakkaspäivän valokuvailua, kuivunut lehti.

Mietinkin siinä glögiä keitellessä, että aina ei tarvitse lähteä pihapiiriä kauemmas kuvailemaan, vaan pienistä yksityiskohdista voi nauttia ilman uljasta taustamaisemaa. Toki komea järvenselkä tai korkealle kohoilevat mäet olisivat hienompi tausta kuin pieni pelto tai luminen kukkapenkki mutta tällä mennään. Toivottavasti sinäkin pääsit nauttimaan puhtaasta lumesta ja pikkupakkasesta!

– Sanna

Ps. Kuviin on lisätty bokeh-taustaa samalla tavalla mitä kerroin hetki sitten eräässä postauksessa. Jos kiinnostaa, käy lukemassa: täältä.

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: