POSEERAUSKUVIA ALKUKESÄN MAISEMISSA

Joka vuosi ihailen kesän alussa kirkkaan keltaisena hehkuvia voikukkapeltoja ja haaveilen että kävisin kuvaamassa niiden loistoa. Mutta niiden kukinta menee ohi aina niin nopeasti, etten ennätä sinne pellolle kameran kanssa.

Tänä vuonna kävi lähestulkoon samoin, vaikka kuvittelin että nyt olisin ajoissa liikkeellä… Halusin pitkästä aikaa harjoitella omakuvien ottamista maisemakuvissa, sillä ihmishahmo tuo kuviin oman lisänsä ja vaatimatonkin maisema voi muuttua kauniiksi, kun siinä on oikeanlainen hahmo tuomassa tunnelmaa kuvaan. Sellaiset kuvat ovat suosittuja Instagramissa ja meidänkin fiidissä on niitä aina välillä. Se oikeanlainen poseeraus, jolla se oikeanlainen tunnelma tavoitetaan, on taas hieman konstikkaampi saavuttaa, koska itse en ole koskaan kokenut olevani hyvissä väleissä kameran linssin kanssa… Mutta yrittämällä voi silloin tällöin saada kivojakin otoksia.

Tuossa on voikukkaista maisemaa mallin kanssa ja ilman mallia ja huomaatte miten kuviin tulee heti erilainen tunnelma kun siinä on ihminen poseeraamassa. Asennolla ja vaatteilla, myös hiuksilla on valtava vaikutus kuvan fiilikseen ja sellaisen kuvan nappaaminen, joka itsellä olisi mielessä, on äärettömän vaikeaa. Tässäkin juoksentelu edes takaisin kameran ajastimen laukaisemisen ja poseerauspaikan välillä sai toivomaan, että olisin hieman parempi malli tai että omistaisin edes kaukolaukaisimen.

Tässä toinen sommitelma samalta voikukkapellolta, jonka paras kukinta oli harmi kyllä jo takanapäin.

Kokeilin poseerauskuvien ottamista myös rannalta, jossa ukkospilvet olivat nousemassa järvelle. En millään meinannut saada oikeantyylistä poseerausta mutta tähän olin eniten tyytyväinen. Siinä tuuli heittää hiuksia ja kuvassa on hieman sitä myrskyn tuntua mitä rannalla oikeasti oli ukkosen jyrähdellessä etäämpänä.

Selfie-intoni sai minut sihtailemaan poseerauskuvia vielä harjuilla mutta keskipäivä ei missään nimessä ole hyvä aika valokuvaukselle vaan niissä on varsin kova valo. Ei lainkaan sellaista seesteistä metsätunnelmaa, mitä olisin halunnut kuvissa tavoittaa, eivätkä poseerauksien asennotkaan ole sellaisia, että ne pelastaisivat kuvia.

Mitä sitten jäi käteen näistä kuvaussessioista? No ainakin muistin sen, että se kaukolaukaisin pitäisi hankkia, jos haluaa ottaa näitä poseerauskuvia… Ja totesin taas, että kuvissa hyvältä näyttäminen on vaikeaa! Pidän kuitenkin siitä, miten ihminen kuvassa tuo siihen lisää sisältöä, tavallaan kertoo omanlaistaan tarinaa, joten ei kai sitä muuta voi kuin harjoitella kuvien ottamista ja luonnollisten asentojen saavuttamista, jotka sopisivat näihin maisemakuviin.

Aurinkoisia alkukesän päiviä kaikille!

-Satu

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: