REVONTULIEN LEIMUNTAA SYYSILLASSA

Viime viikolla maanantai-ilta sai odottamattoman käänteen. Katsoimme mieheni kanssa telkkaria, kun työporukkani WhatsApp-viestiketjuun tuli viestejä revontulista. Ryntäsin terassille katsomaan taivaalle ja näin vihreän hännän heilahtavan pääni päällä. Silloin tulikin kiire pihalle ja kameravarusteita kerätessäni soitin samalla Satulle, että hänen pitää katsoa näkyisikö leimut siellä! Ihme kyllä Sotkamossa taivas oli rauhallinen ja vain himmeitä revontulijuovia nousi tähtien joukossa.

Loimuavat revontulet.

Mieheni kävi hakemassa jalustan autosta sinä aikana, kun etsin vaatteita. Yömekko lensi penkille ja kiskoin ylleni mieheni hupparin, koska se osui ensimmäisenä käteen. Vaihdoin laajakulman paikoilleen ja muistin jopa tarkastaa manuaalisen linssin asetukset. Joskus se on nimittäin unohtunut kaikessa kiireessä. Tarkennus mahdollisimman kauas ja aukko suureksi, nyt f/2.8. Kiinnitin kameran jalustaan ja säntäsin toiveikkaana ulos.

Revontulien leimuntaa.

Juoksin ensin naapurin pellolle, koska se on avarin paikka tässä lähistöllä ja upeat roihut leimusivat koivujen yllä. Viritin jalustan paikoilleen ja hain oikeaa valotusta. Juoksentelin siinä edestakaisin ja yritin sommitella laajakulman kuvaa niin, ettei rakennuksia tulisi mukaan. Tämä asutusalue on sitten rasittava tähtikuvauksessa!

Upeat revontulet.

Sain linssin suunnattua oikeaan suuntaan juuri kun upea leiskunta alkoi ja klikkailin kuvia samalla kun ihailin näytöstä. On se vain niin upeaa katsottavaa! Se tosin kesti harmillisen vähän aikaa. Ehdin kuvata parhainta esitystä viiden minuutin ajan, kun se jo himmeni olemattomiin. Sihtailin sitten tovin yksittäisten kirkastumien perään mutta, kun ne hiipuivat, palasin takapihalle.

Revontulinäytelmä.

Mars loisti naapurin talon päällä, joten kuvasin vielä sitä. Myös himmeät revontulet piirtyivät samalla kameran näytölle. Seisoskelin siellä varmaan puoli tuntia ja odotin, että räiskyntä palaisi, mutta se oli turha toive. Muutamia kirkkaampia häntiä sain taltioitua, mutta muuten näkymä jäi valjuksi.

Revontulen hännänheilahdus.
Yksittäinen revontuli kirkastuma.

Mutta mikäpäs siellä oli seisoskellessa. Keli oli lämmin ja, vaikka vaatetus oli vähän mitä sattuu, ei tullut kylmä. Ihan samaa fiilistä kaupungissa ei kuitenkaan saa mitä maalla. Tässä esimerkiksi kävin kuvaamassa tähtiä mummolassa ja illassa vallinnut hiljaisuus ja tyyni järvenpinta olivat vain niin upeita. Täällä kaupungissa moottoritie kohisee taustalla ja yksittäiset kolahdukset kaikuvat jostain kaukaisuudesta – samanlaisen rauhan tavoittaminen on mahdotonta.

Revontulia.

Näppäsin vielä pari kuvaa kuusta, joka loisti naapuruston kattojen lomasta ja palasin sisälle tyytyväisenä. Kello oli jo lähempänä kymmentä, mikä ei varmaan usealle ole myöhä, mutta minä olen yleensä siihen aikaan jo nukkumassa. Nyt olikin mukava, kun revontulet näkyivät aikaisin ja pääsin kuvaamaan niitä!

Kuu syksyllä.

Revontuliaktiivisuus on taas kasvamaan päin. Tampereen Ursan pitkäaikaisen revontuliennusteen mukaan loppukuusta on odotettavissa revontulia. Aktiivisinta on 26. päivä, jolloin indeksit nousevat myrskylukemiin ja revontulia voi näkyä Etelä-Suomea myöten. Toivottavasti silloin kelit suosivat ja näytös myös alkaisi ajoissa, että pääsisimme kuvaamaan sitä. Aiomme olla kameroiden kanssa valmiudessa!

Suunnitteletko sinä revontulien metsästystä?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: