SYKSYISEN TÄHTITAIVAAN VALOKUVAUSTA

Olimme viime viikonloppuna mummolassa ja perjantai-illan riehumisen ja touhukkaan lauantaipäivän jälkeen typy nukahti vaivatta yöunille ja hän tuhisteli niin sikeästi, että minä päätin hyödyntää sen hetken kirkkaan tähtitaivaan ikuistamiseen. Pian hiippailinkin itkuhälyttimen kanssa ulos ja toivoin, ettei typy heräisi.

Täytyy sanoa, että kyllä kehtuutti vääntäytyä ylös sängystä mutta, kun katsoin tähtikirkasta taivasta ja päänyli kaartavaa Linnunrataa, unihiekat karisivat silmästä ja tuli upea fiilis. Täällä maaseudulla tähtitaivas on vain niin eri näköinen kuin kaupungin valosaasteen keskellä!

Linnunrata ja tähtitaivas syksyllä.

Kävelin ensin halkoliiterin luo ja koirat haukkuivat innoissaan häkissä luullen, että olisin tulossa niiden luo. Testasin asetuksia ja katselin samalla satelliitteja, jotka risteilivät pitkin poikin tähtien joukossa. Nykyisin niitä näkee oikeastaan joka kerta, kun sattuu tähtiä katselemaan. Lapsuudessa ne olivat paljon harvinaisempia. Myös tähdenlentoja vilahteli taivaan poikki ja niitä tarttui mukavasti myös kameran näytölle. Nyt ei edes pitäisi olla minkään meteoriparven maksimi ja olin yllättynyt siitä määrästä, mikä tähdenlentoja näkyi. Minulla sattui hyvä tuuri!

Linnunrata ja tähtitaivas syksyllä.

Otava roikkui koivujen yllä tutussa vaaka-asennossa. Talvisin se kenottaa aina pystyssä talon päällä. Nyt sen yli halkoi Linnunrata. Käytin paria eri valotusaikaa: 10s ja 20s sekä ISO-arvoa 3200. Harmillisesti manuaalisesti säädettävän Samyang 14mm linssin aukon arvo ei tallennu kuvan tietoihin ja täytyy myöntää, ettei ole mitään muistikuvaa, mihin sen olisin säätänyt. Tähtikuvauksessa kannattaisi käyttää mahdollisimman suurta f-arvoa, tässä linssissä se olisi 2.8.

Otavan tähtikuvio syksyllä.
Linnunrata ja tähtitaivas syksyllä.

Itkuhälytin oli pysynyt aivan hiljaa, joten kävelin vielä toiveikkaana rantaan, että saisin kuvattua tähtien heijastusta peilityynestä järvestä. Aivan peilityyni se ei kuitenkaan ollut, sillä vain kirkkaimmat tähdet heijastuivat siitä. 10s valutusaika piirsi näytölle aika voimakkaan valonkajon metsän takaa, joten laskin valotusajan 5s. Oli mukava näpsiä kuvia ja samalla katsella kauniina kaartuvaa Linnunrataa, järven takaa välkkyviä naapurin valoja ja kuunnella hiljaisuutta. Ei moottoritien kohinaa, ei valosaastetta. Sai vain olla omassa rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Tällaiset hetket ovat niitä, kun akut latautuvat ja tuntee olevansa niin kiitollinen kaikesta.

Syksyinen tähtitaivas järven yllä.
Syksyinen tähtitaivas järven yllä.
Syksyinen tähtitaivas järven yllä.

Näpsin vielä pari kuvaa pään yllä kaartuvasta Linnunradasta ja kotitalosta ennen kuin totesin, että pitää varmaan tajuta lopettaa ja hiippailla typyn viereen nukkumaan. Täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen tähän vajaan puolen tunnin kuvailusessioon ja typyn unenlahjoihin. Syksyllä ennen lumen tuloa tähdet loistavat niin upeina ja oli ihana saada nyt ikuistettua niitä näihin kuviin.

Linnunrata ja tähtitaivas syksyllä.

Tähtikirkkaita valokuvaushetkiä kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: