TÄYDENKUUN VALOKUVAUSRETKI SUOLLE

Tajusin viime perjantaina että hei, tänään on täysikuu! Iltapäivän sininen hetki oli juuri saapumassa, kun soitin miehelleni ideasta: voisimme lähteä pienelle retkelle läheiselle suolle ja voisin kuvata kuun nousemista. Haaveilin, että saisin mukaan myös maiseman yksityiskohtia keltahehkuisen täydenkuun ryömiessä esiin puiden takaa. Ideani ei herättänyt mitään valtavaa innostusta luurin toisessa päässä, mutta mies kuitenkin lupasi lähteä mukaan. Tulisipahan tehtyä jotain erilaista.

Kelopuu ja kuu suolla.

Tein nopeasti evästä ja keittelin glögiä mukaan pikkuretkeä varten. Katselin samalla huolissani, kuinka nopeasti pimeys puski päälle ja aloin epäillä meidän myöhästyvän kuun noususta. Lähtötohinassa menikin aikaa ja, kun viimein istuin autossa, kuun oli jo noussut ja päivänkajo hiipunut niin, että vain kultainen reunus hehkuin puiden takana. Venus näkyi iltatähtenä ja tuikki kauniina etelässä. Muistin matkan aikana, etten ollut ladannut kameran akkua eikä uuteen hankintaan ollut vielä vara-akkuja, joten piti vain toivoa, ettei rasittava akku vähissä -kuvake ilmestyisi juuri, kun saisin linssin suunnattua kuuta kohti.

Käkkärä puu ja kuu suolla.

Istutimme typyn ahkioon ja suuntasimme kelkkareittiä pitkin suota kohti. Oli ollut plussan puolella ja vettä satanut useampana päivänä, joten kelkan jälki oli aivan jäätikkäällä. Ahkio liikkui ajatuksen voimalla mutta miehelläni ei ollut nastapohjaisia kenkiä ja hän saikin koko ajan varoa, ettei olisi lentänyt nurin.

Taivaalle oli jo syttynyt tähtiä ja täysikuu mollotti puiden yllä, kun pääsimme suon laitaan. Kävelin sen reunaa ja yritin etsiä valokuvauksellisen näköisiä yksittäisiä käkkäröitä, mutta harmillisesti ne yksilöt, jotka seisoivat hieman erillään muista, olivat aika tavallisia. Mieheni etsi myös avuliaasti kuvattavaa ja kävi kiertämässä suon toista laitaa. Typy oli nukahtanut epätasaisesta kyydistä huolimatta – tai sen ansiosta – ja nukkua tuhisteli ahkiossa, kun minä kynysin maassa ja yritin saada puolen metrin korkuista käkkärää piirtymään metsän laidan yli taivasta vasten.

Puun käkkärä ja kuun loiste suolla.
Kuun loiste osuu suolla kasvaviin puihin.

Pyörin ympäri suota ja yritin sommitella eri puita kuun kanssa kuvaan ja kuvasin myös puiden yllä kiiluvaa Venusta, joka oli laskemassa takaisin horisonttiin. Harmittelin sitä, että maisema piirtyi vain tummana. Ehkä kuvankäsittelyllä sieltä saisi yksityiskohtia esiin? Mies jäi hörppimään ahkion viereen glögiä ja minä suuntasin vähän edemmäs suota toivoen, että sieltä löytyisi joku nätti käppyrä. Pyörin siinä tovin ja kuvailin joitain yksilöitä kuun kanssa, mutta ne eivät olleet niin hienoja mitä olin mielessäni ajatellut. Aikani kuvailtua lähdin takaisin päin ja piti hetken aikaa miettiä suuntaa, sillä vaikka täysikuu valaisi kirkkaasti ja suolla näki kulkea vaivatta, yksittäinen liikkumaton hahmo ei helpolla erottunut puiden joukosta. Täytyy myös sanoa, että keli oli aivan kuin olisi ollut kevätaikaan liikenteessä. Hanki kantoi vaivatta ja lumetonta pälveä oli kaikkialla. Tällainen tammikuu ei sovi minun pirtaan ja muistelin kaiholla edellisen tammikuun ihania pakkaspäiviä ja kuuraisia puita!

Venus loistaa iltatähtenä.
Kelopuu ja Venus iltatähtenä.

Minulla oli tarkoitus kuvata vielä kuksaa hangella kuun valossa mutta, vaikka kuinka pengoin reppua, sitä ei löytynyt… Typykin jo heräili ja mies lähti kävelemään hänen kanssa autoa kohti. Glögin hörppiminen sai unohtua ja kuvasin pikaisesti vielä muutamaa oksaa kuuta vasten ennen kuin kiiruhdin heidän peräänsä.

Takaisin kävellessä Otava keikkui meidän takana ja löysimme ahkiosta tippuneet hanskani lojumasta kelkan uralla. Kotona kuksa löytyi keittiön pöydältä odottamasta ja muistin, että nyt täydenkuun aikaan oli myös kuun puolivarjopimennys, josta puhuimmekin Taivastelut-postauksessa ja siitä oli vielä tarkemmin tietoa Ursan sivuilla. Se alkoi kuitenkin vasta myöhemmin illalla ja jäi minulta kuvaamatta.

Täysikuu ja oksa.

Olin iloinen, että selvisimme käymään edes lyhyellä kuvausretkellä, vaikka myöhästyimmekin kuun noususta. Pienessä pakkaskelissä on aina mukava ulkoilla ja täydenkuun loisteessa on vain jotain taikaa!

Katselitko sinä kuun nousua? Entä bongasitko puolivarjopimennyksen?

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: