USVAISEN KEVÄTAAMUN YKSITYISKOHTIA

Olimme nyt helatorstain aikaan monta päivää reissussa Kainuun suuntimilla ja sunnuntai-iltana olin onnellinen, kun pääsin kömpimään omaan sänkyyn. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt turhan kauan, sillä meidän joka kesäinen hauskuus eli yölliset siiliepisodit ovat alkaneet… Heräsin kolmen maissa siihen, kun Niku haukkui tasaisesti ja arvasin heti, mikä sillä oli työn alla.

Pihlajan lehti keväällä.

Aamu oli utuinen ja raikas. Koivun lehdet tuoksuivat upeasti ja nautin täysin rinnoin tästä loppukevään raikkaudesta, joka vyöryi päälle kun astelin ulos. Pelastin siiliparan Nikun käsittelystä ja kannoin sen lapiolla metsään. Toivottelin sen perään, että ei tarvitse tulla vähään aikaan takaisin. Palasin sisälle ja laitoin kahvin tippumaan, sillä ulkona oli virkistynyt sen verran että unien jatkamisesta oli enää turhan haaveilla. Niku sen sijaan kävi nukkumaan tyytyväisenä terassille, kun tajusi etten ota multaista koiraa sisälle.

Nukkuva valkoinen koira.

Kun sain kahvit hörpittyä ja kunnolla heräiltyä, mietin että käyn ottamassa kuvia tästä kauniin usvaisesta aamusta. Puiden lehdet vihersivät jo kummasti ja nurmikko oli muuttunut parissa päivässä aivan vihreäksi matoksi. Arvoin hetken, kuvaanko 70–300mm zoomilla vai f/1.4 50mm objektiivilla. Päädyin zoomiin, sillä elättelin toivoa että näkisin myös lintujen pomppivan puissa.

Mansikkapuska.
Pihlajan lehti versoaa.

Pidän tästä Canonin f/4–5.6 70–300mm zoomista muuten aivan valtavan paljon, mutta välillä tarkentaminen on hermoja raastavan vaikeaa. Jos yrittää kuvata esim. kapeaa roikkuvaa oksaa, tarkennus jää helposti junnaamaan oksan ja taustan välillä, ja joskus minulla on jäänyt kuva ottamatta, kun tarkennus ei vain ole onnistunut. Jos sinulle on heittää neuvoja tähän, niin ne otetaan kiitollisena vastaan!

Nappasin jalustan mukaan ja suuntasin pihapiirin puita kohti. Ajattelin että yritän sommitella niiden oksia usvaista taustaa vasten. Pihlajan lehdet ovat jo ehtineet isoiksi ja pienet nuput lupailevat, että tänä vuonna pihlaja kukkii ennen juhannusta. Viinimarjapensaan lehdistä lähti voimakas tuoksu ja muistin elävästi sen, kun typyn kanssa vietimme eräänkin hetken viinimarjapensaissa syksyllä. Talvi hurahti ohi niin vauhdilla! Hämähäkin seitit olivat kietoutuneet hienon näköisinä marja-aroniapensaan oksiin ja yön kosteus helmeili niissä.

Viinimarjapensaan hentoja lehtiä.
Marja-aronia pensaan lehtiä.

Kuuntelin kun tiltaltti lauloi tuttua til-tal-til-tal -rallatustaan metsässä ja hengitin syvään raikasta aamun tuoksua. Koivun urvut pullistelivat vehreinä ja Satu onkin saanut viime aikoina nauttia allergikon ahdistuksesta. Koivu kukkii nyt reippaasti ja allergisilla on ollut aika vaikeaa. Onneksi nyt on lupailtu vesisateita ja se yleensä laskee siitepölyn määrää. Kapeiden urpujen kanssa tarkentamisessa meinasi olla ongelmia, mutta nyt sain kuitenkin otettua kaikki kuvat, jotka halusinkin.

Koivun urpuja.
Keväisiä koivun urpuja.

Täytyy sanoa, että oli kerrassaan ihana kuvata kaikessa rauhassa niin, että ehti miettimään ja hakemaan otokseen kuvakulmaa eikä vain räpsimään nopeasti jotain, kun lapsi puuhaa vieressä. Odotan kyllä, että pääsen kuvaamaan alkukesää mökille ja mummolaan. Yritän saada ne loittorenkaat hommattua siihen mennessä, jotta voisin ottaa myös makrokuvia!

Ihania loppukevään hetkiä kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: