USVAISIA AAMUTUNNELMIA KOTIMAISEMISSA

Olimme elokuun lopulla viettämässä viikonloppua mummolassa Satun ja lasten kanssa. Satu kertoikin jo omia puuhiaan tässä postauksessa. Lasten kanssa ei tosiaan ole ajankäyttöongelmia. Vaikka mummukin oli kaverina leikittämässä isompia lapsia, päivät olivat siitä huolimatta yhtä ruuan laittamista ja keittiön siivoamista. Satun vauvalla oli vielä vähän D-vitamiinista aiheutuvia mahanpuruja ja hereillä ollessaan hän viihtyi paremmin sylissä kuin sitterissä tai lattialla, joten saimme Satun kanssa vuoron perään kanniskella häntä. Onneksi välillä nukuttikin.

Aamuaurinko usvaverhon takana.

Valokuvailut jäivät taas vähän vähemmälle mutta sunnuntaiaamuna järven yllä leijui hieno usva, joka näytti vain tihentyvän auringonnousun myötä, joten päätin käydä kuvaamassa maisemia. Minulla oli kuvauskaveri, sillä typy heräsi aikaisin ja lähti mukaan, kun Satu jäi vauvan kanssa hörppimään teetä. Viti heilutti meille toiveikkaana häntäänsä ja miksipäs ei ottaisi sitäkin kaveriksi, kun kerran yksi töllerö oli jo mukana. Niinpä suuntasimme tällä kokoonpanolla rantaa kohti.

Aamuaurinko usvaverhon takana.
Aamu-usva marjapensaiden takana.

Matkalla kuvasin viinimarjapensaiden takaa häilyvää aurinkoa mutta se oli hieman haastavaa, kun koira nyki hihnassa ja lapsi olisi halunnut roikkua kädessä. Sain sentään jonkin kuvan näpsäistyä. Vanhan kellarin päällä kasvavassa heinikossa töjötti lakastuneita koiranputkia ja pietaryrttejä, joissa roikkui hienoja yökasteen koristamia hämähäkinseittejä. Kuvasin niistä innoissani ennen kuin Viti ehtisi pilata ne.

Yökasteen koristama hämähäkinseitti.
Yökasteen koristama hämähäkinseitti.

Rantakoivu nökötti ylhäisessä yksinäisyydessään sakeassa usvassa ja aurinko hehkui himmeänä valkoisen harson läpi. Nämä ovat juuri niitä syysaamuja, joita rakastan. Oli ihana vetää keuhkot täyteen raikasta syksyn tuoksuista ilmaa. Typy keskittyi lintujen bongaamiseen. Kun jokin siivekäs lehahti taivaalla, kuului tomera toteamus: ”lintu”.

Upea usva järvellä.
Aamuaurinko usvaverhon takana.
Valkoinen koira ja aamu-usva.

Kävimme pienellä aamukävelyllä ja katselimme, kuinka pääskyt lentelivät peltojen yllä ja parveilivat sähkölinjojen päällä. Niillä alkaa olla muuttohommat mielessä. Pelloilla tai tiellä usvaa ei ollut juuri lainkaan vaan se oli keskittynyt järven ylle.

Valkoinen koira ja hentoa usvaa tiellä.
Valokuvauskaverit: lapsi ja koira.

Rantaan palatessa napsin vielä muutaman kuvan usvasta. Se oli sakeaa kuin valkoinen seinämä ja vain auringon valo kuullotti sen läpi. Aamureippailu oli ihanan virkistävää ja palasimme tyytyväisinä sisälle. Typy oli oikein mallikas kuvauskaveri. Hän on ollut monet kerrat minun mukana kuvailemassa ja keksii aina jotain omaa puuhaa; poimii kiviä ja nakkelee niitä ojaan, katselee lintuja, ja joskus hän myös matkii minun asentoja, jos satun kyyhöttämään jotenkin hassusti.

Upea usva järvellä.
Hiirenvirnaa ojanpientareella rannassa ja aamu-usva.

Kahvia hörppiessä selailin kuvia läpi ja olin tosi tyytyväinen osaan niistä. Usva luo kuviin heti niin oman kauniin tunnelmansa. Tänäkin aamuna näytti siltä, että vaikka kuvia joutui räpsimään vähän miten sattuu, niistä tulee hienoja joka tapauksessa. Lisää tällaisia aamuja kiitos!

Kuvauksellista syyskuuta kaikille!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: