VALOKUVAUS ON HAUSKAA YHTEISTÄ TEKEMISTÄ TEINIEN KANSSA

Olimme juhannuksen aikaan mummolassa Kuhmon perukoilla ja saimme Satun kanssa näpsittyä illan aikana kivoja kuvia keskikesän kauneudesta, niitä voi käydä katsomassa meidän sunnuntain postauksesta. Isosiskomme oli naapurissa serkkumme luona, joten saunan ja iltapalan jälkeen suuntasimme sinne illan viettoon. Kesäillan hyttyspaljous oli meille liikaa, joten pelailimme sisätiloissa korttia teiniosaston kanssa.

Olen koko alkukesän katsellut kateellisena, kun Instagramissa ihmiset postailevat upeita kuvia suovillaa pursuvilta soilta. Myöhemmällä hoksasin että nyt minulla olisi mahdollisuus käydä kuvaamassa tulomatkalla bongaamallani suolla, jonka laitamat notkuivat valkoista hahtuvaa, sillä typy nukkua tuhisi tyytyväisenä sohvalla.  

Suovillaa.

Satua ajatus itikoita kuhisevasta suosta ei innostanut, mutta sain houkuteltua kummipoikani mukaan keskiyön valokuvausreissulle. Ensimmäiseksi kävimme kaivelemassa hänelle mummolan vintiltä soille sopivia kenkiä, sillä sandaalit olivat vähän onnettomat siihen puuhaan, ja sitten pöllimme Satun auton, jolla hurautimme suota kohti. Se piti vielä löytää, sillä en ollut tajunnut painaa maamerkkejä mieleen mutta tiesin, että se olisi suhteellisen lähellä, 10–15 minuutin ajomatkan päässä.

Suovillamaisemaa.
Suovillamaisema.

Onneksi suo löytyi helposti. Olimme liikkeellä kahden kameran taktiikalla: laitoin Satun Canonin 6D kameraan 50mm objektiivin ja omaan 5D:hen laajakulman. Kummipoika sai toimia kameratelineenä, kun mallailin erilaisia sommitelmia maisemaan ja yritin päättää kumpi objektiivi oli parempi ikuistamaan harmillisen maltillisen suovillamäärän parhaita puolia. Vihaiset itikat löysivät meidät nopeasti ja hupulle tuli heti käyttöä. Kun vielä minullakin olisi ollut sellainen…

Hyttyspaljoudesta huolimatta sain päähäni, että haluan tehdä suovillakimpun ja kummipoikani voisi kuvata minua sen kanssa. No, tämän suon suovillapallerot eivät olleet kovin pörheitä tapauksia ja niitä sai nyhtää jokusen, ennen kuin käsissä olevaa tekelettä pystyi sanomaan kimpuksi. Se täytyy kummipojan kunniaksi sanoa, että hän ei paennut autolle, vaikka musta itikkapilvi velloi meidän ympärillä, vaan seisoi tattina kahden kameran kanssa.

Suoaiheinen sommitelma.

Suovillakimpustani ei ehkä tullut maailman tuuhein tai kaunein, mutta kyllä se ihan asiansa ajoi, kun pidin sitä kädessäni ja kummipoika räpsi kuvia. Kiersimme vielä mäntykankaan laitaa suota eteenpäin ja ihailimme hienoa auringonlaskua, joka maalasi taivaanrannan punaiseksi. Näkyä olisi voinut ihailla kauemminkin, mutta itikoiden ininä korvissa soi niin intensiivisenä, ettei kuvakulmia tai syväterävyyksiä huvittanut jäädä kovin pitkäksi aikaa arpomaan.   

Suomaisema juhannuksena keskiyöllä.

Räpsimme vielä muutamia kuvia, joissa minä nojailin puuhun ja pidin kimpusta kiinni. Lopulta alkoi tuntua, että kuvauskiintiö on täynnä ja suuntasimme kiireellä autoa kohti. Otsaa kutitti ja itikoiden ininä kaikui korvissa monotonisena säkeenä. Oli helpottavaa, kun sai nykäistä auton oven kiinni ja pääsi hurauttamaan takaisin illanviettoon. Olin todella tyytyväinen, että saimme käytyä kuvaamassa, ja ilman kummipoikaa, moni otos olisi jäänyt ottamatta, sillä en todellakaan olisi jäänyt värkkäämään suolle minkään ajastimen kanssa.

Suomaisemassa.
Suovillakimppu.

Typy oli nukkunut tyytyväisenä koko kuvausreissun ajan ja pian myös itsestä alkoi tuntua, että juhannuksen vietto riitti ja painuimme mummolaan unten maille. Siitä huolimatta, että kello oli lähempänä yhtä, kun pääsimme nukkumaan, heräsin tuttuun tapaan jo puoli kuuden aikaan. Hiippailin alakertaan, etten herättäisi ketään mutta sohvalla oli vastassa yönsä hyvin huonosti nukkunut teini. Siskontyttö oli valvonut koko yön itikoiden kanssa. Ne olivat ilmeisesti keksineet yön aikana reitin sisätiloihin. Aamukahvin virkistämänä keksin, että voisimme käyttää koirat aamulenkillä, kun oli vielä vähän viileämpää. Huonouninen teini lähti myös virkistymään ja meillä oli oikein kiva aamureippailu. Kun palasimme lenkiltä, mummolan ruokahuolto oli loihtinut meille riisipuuroaamiaisen vadelmasopalla. Nam!

Järvimaisema sommitelma.

Aamupalan jälkeen talo oli vielä kovin hiljainen ja minua syyhytti käydä melomassa kanootilla. Siskontyttö innostui myös asiasta ja pian sovittelimme rannassa pelastusliivejä. En ole aiemmin melonut, mutta veneiden kanssa purjaaminen on lapsesta asti tuttua, joten arvelin että voisimme suunnata luottavaisina vesille. Tai ainakin melkein – en uskaltanut ottaa omaa 5D-kameraa, jos kävisi niin huonosti, että kaatuisimme ja se painuisi sukkana järvenpohjaan, joten mukaan lähti Satun 6D – se tuntui pienemmältä menetykseltä (Satu oli otettu tästä logiikasta).

Olisin myös halunnut ottaa Nikun mukaan, mutta juuri ennen lähtöä rantaan saapunut mieheni tyrmäsi ajatuksen ja, kun vielä Niku heittäytyi maakravuksi ja kieltäytyi tulemasta heilakan kanootin kyytiin, lähdimme vesille kahdestaan siskontytön kanssa. Kanootti oli kyllä liukasliikkeinen ja liikkui nopeasti. Sillä oli tosi kiva meloa eikä mennyt kauaakaan, kun olimme jo läheisellä karikolla. Karautimme kanootin maihin ja pompimme kiville.

Järvimaisemaa ja bokeh.
Istumassa kivellä järvimaisemassa.

Siskontyttö sai olla käsimallina ja pidellä kukkia sormissaan, kun minä sihtailin sommitelmaa järvimaisemaa vasten. Hieman harmitti, kun oli niin aurinkoista, että syvät varjot tekivät jotkin kuvakulmat todella vaikeiksi. Ehkä varjoja saisi häivytettyä kuvankäsittelyn avulla? Pompin vielä kivelle istumaan ja siskontyttö otti minusta muutaman kuvan. Järvi ei vain ollut parhaimmillaan pienien aaltojen liplattaessa kivikkoon eikä koveneva valo helpottanut kuvausta, joten pian suuntasimme takaisin mummolaan. Saimme kivoja kesäisiä kuvia ja oli hauska käydä melomassa – ja taas kerran teinistä oli paljon apua kuvien otossa.

Juhannuksen jälkeen mietin, että valokuvailu oli oikein hauskaa tekemistä teiniosaston kanssa ja siinä samalla tuli vaihdettua myös muita kuulumisia. Tuollaiset vähän erilaiset reissut jäävät myös mieleen ja aion kyllä jatkossakin raahata heitä kuvailukaveriksi – jos he vain lähtevät vielä tädin kanssa liikkeelle.

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: