VALOKUVAUSRETKI TERVASALMEN MUSEOSILLALLA

Lokakuun puolivälin tietämillä olimme typyn kanssa kyläilemässä Satun luona. Ruska hehkui kauneimmillaan ja olimmekin Satun kanssa suunnitelleet, että kävisimme päivän aikana kuvaamassa tuota väriloistoa. Jotenkin vain noiden pikkuihmisten kanssa päivä lipsahti niin, että valokuvaus jäi haaveeksi. 

Aurinko oli jo laskemassa ja ruskavärit oikein hehkuivat kultaisessa valossa, kun olin lähdössä ja harmittelimme, miten ruskakuvat jäivät saamatta. Samassa tajusimme: Tervasalmihan on minun mökkimatkan varrella, ja olimme jo aiemmin syksyllä puhuneet, että siellä pitäisi käydä kuvaamassa!

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Kasasimme siis pikaisesti kuvauskaluston mukaan ja hurautimme peräkanaa liikenteeseen. Typy sippasi autoon saman tien ja nukkui täyttä häkää, kun kurvasimme Tervasalmen museosillan -pysäköintialueelle. Järvi oli peilityyni ja olimme aivan täpinöissämme siitä, miten kauniilta siellä näytti. Itkuhälytin päälle ja eikun menoksi!

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Kuvasimme aluksi parkkialueen rannassa, jossa vanha kaarisilta loi mahtavia heijastuksia veden pintaan. Metsänrajan keltaisesta syvän oranssiin taittuva väriloisto hiveli silmiä, ja ainoa huoli oli nopeasti katoava päivänvalo. Pompin rantakivillä Satun kuvattavana ja kipaisin myös pikapyrähdyksen vanhalla sillalla, että Satu voisi kuvata minua nojailemassa kaiteeseen. Muutaman makrokuvan jälkeen pyörin myös yhden riippakoivun oksistossa, jos siitä olisi saanut nättejä kuvia.

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Yksi meidän haasteemme tässä valokuvausharrastuksessa on löytää hyviä poseerausasentoja. Kuvattavana ollessa asento näyttää helposti jäykältä, eikä kamera ole koskaan rakastanut meidän kasvojamme, vaan jostain syystä ilme onnistuu näyttämään valokuvassa lähinnä kamalalta. Sen takia selkä kameraan päin seisominen onkin ehdottomasti oma suosikkiposeeraukseni ja takaa monesti parhaan lopputuloksen.

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Vanhalla museosillalla tien vierustaa reunustivat kauniit pystykivet ja saimme monta kaunista kuvaa, joissa seisoin niiden päällä. Rantaan meni jyrkät portaat, joista sai hienoa ohjaavaa linjaa, ja itse teräksisen sillankaiteen päässä oli suuri betonimöhkäle, jonka päällä oli hyvä istua. 

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.
Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Satu halusi vielä kuvan, jossa istun sillan kaiteella – se oli muuten aika kapea – mutta niin siinä vain piti sitten keikkua.  Pelkäsin koko ajan, että joku tuulenvire vielä keiskauttaisi minut nokilleen, ja mielessä vilisi otsikot siitä, miten nuoria kuvaajia on kuollut pudotessaan kalliolta selfie-kuvia ottaessaan. Olisikohan kuva kastuneesta selfie-mallista ylittynyt Kainuun sanomien uutiskynnyksen?  

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Se ei onneksi selvinnyt tällä kertaa, vaan kävin välillä katsomassa typyä, ja jatkoimme vielä museosillan kuvausta. Aurinko oli kuitenkin vajonnut jo kauas horisontin alapuolelle ja valo alkoi hiipua – tajusimme, että oli aika lähteä. Neiti oli nukkunut autossa jo yli tunnin ja alkoi olla kiire, että unta riittäisi loppumatkallekin.   

Vaikka aikaa ei tälläkään kuvauskerralla ollut liiemmälti käytössä, olimme tosi tyytyväisiä kuviimme ja siihen, että saimme muistoja tästä syksyn kauneudesta. Kyllä kannatti taas tarttua hetkeen ja lähteä ex tempore -kuvausreissulle!

Valokuvausretki Kuhmossa syksyllä ruskan aikaan.

Meidän valokuvausreissumme tuntuvat olevan aina tällaista kellon kanssa kilpailua: tässä kävimme kuvaamassa Lautasvaaran vanhalla laskettelukeskuksella ja Pajakkakoskella Kuhmossa ja tässä Satu pääsi kuvaamaan upeita syksytunnelmia karikolla

Millaisia sinun kuvausreissusi ovat? Ehditkö nauttimaan kuvaushetkestä ja etsimään rauhassa parhaat kuvakulmat, vai onko sinullakin kotona pieniä rajoittavia tekijöitä, jotka määrittävät kuvausaikataulua?

Mukavia kuvausretkiä!

– Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: