VUODEN 2020 PARASTA VALOKUVA-ANTIA

Uusi vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja mietimme, että olisi mukava vielä hetkeksi palata viime vuoteen ja käydä läpi, millaisia hetkiä ja tunnelmia onnistuimme vangitsemaan valokuviin. Kuvissa muistot jäävät elämää ja hetket, jotka muuten voisivat unohtua, muistuvat taas mieleen.

Viime talvi oli harvinaislaatuinen onneton ja mieleen on jäänyt vesisateet ja pakkasjaksot, joiden takia pihamaa oli kuin kiiltävä jääkenttä ja liikkuminen ilman nastakenkiä suorastaan hengenvaarallista. Onneksi saimme napattua kuviin joitain kauniitakin hetkiä; Satu kävi tirpan kanssa ulkoilemassa mummolassa ja harjuilla, joten ei se talvi ehkä kokonaan onneton ollut.

Kevättalvi taas oli mahtavaa aikaa ja saimme nauttia keväthangista ja kauniista auringonpaisteesta. Kävimme ahkerasti ulkoilemassa ja retkeilemässä, ja niiltä reissuilta mukaan tarttui hienoja kuvia pilkkireissun hohtavista hangista ja kauniita kuutamokuvia mökkeilystä lasten ja mummon kanssa. Yhtenä iltana revontuletkin näyttäytyivät ja Satu pääsi kuvaamaan niitä.

Kevään edetessä hanget vaihtuivat puliseviksi puroiksi ja kevätkesän hektisyydessä linnut lauloivat jo reviirilaulujaan ja kasvit puskivat maasta niin nopeasti, että hyvä kun ehdimme niitä kuvaamaan. Onneksi sentään pihapiiristä sai napattua tunnelmallisia kevätkuvia, vaikka emme ehtineet pidemmille retkille. Sanna tunnelmoi  mökillä aamukahvin kera joutsenten lentäessä järvellä ja onnistui ikuistamaan myös metsäpeuranvasan keväisen kohtaamisen.

Kesä oli ah niin ihanan vihreää ja kukoistavaa aikaa. Juhannuksena panostimme valokuvaukseen ja saimme muistoksi kauniita kuvia keskikesän vehreydestä. Myös valoisat aamut ja kesämyrskyn jälkeiset sateenkaaret päätyivät valokuviin. Sanna muisti pitkästä aikaa lennättää dronea ja sai lintujen kuvakulmaa palleroisista kesäpilvistä.

Loppukesällä kaikki on jo niin runsasta ja rönsyilevää. Osa kukista on kukintansa kukkinut ja siemenkodat sojottavat ojanpientareilla ja marjat kypsyvät syötäviksi. Tämä oli parasta aikaa olla lasten kanssa mummolassa, kun pienet saavat käydä poimimassa puuromarjansa suoraan pensaista, ja meillä olikin monia mukavia mummolareissuja loppukesän ja alkusyksyn aikana.

Alkusyksyn ruskaväreissä on vain jotain niin kaunista ja sydäntä säväyttävää. Kiireisen kesän jälkeen saa alkaa rauhoittua ja pikkuhiljaa valmistautua talveen. Sanna mökkeili ja kuvasi mökkirannasta kauniita sateenkaaria ja Satukin selvisi pikkuvauvakuplasta ikuistamaan syysaamun utuista kauneutta. Sanna kävi myös retkeilemään Paltamon Kivesvaaralle ja sai sieltä kuvattua vaaramaisemien syksyn värejä.

Loppusyksy on ehkä valokuvaajalle haastavinta aikaa, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja kaikki elollinen on lakastunut odottamaan lumipeitettä. Yleensä tähän aikaan on mukava kuvata pakkasöiden jälkeen kuuran kuorruttamia oksia ja talven törröttäjiä. Sanna sai myös kuvattua kauniita hetkiä jäätyvästä mökkirannasta.

Viimein koitti talvi ja saatiin valkoinen maa ja tätä talven ihmemaata kyllä kelpaisi kuvata. Harmi vain emme päässeet käymään kummemmilla kuvausretkillä vaan ikuistimme talven kauneutta lähinnä kotipiirissä. Olikin mukava, kun talvi tuli kerralla eikä käynyt niin että lumet olisi sulaneet pois moneen otteeseen, ja saimme nauttia valkeasta joulusta.

Tällaisia tunnelmia jäi talteen vuodesta 2020. Saa nähdä mitä tämä tuleva vuosi tuo tullessaan. Pakkassumua saimme jo kuvattua, joten jos voi toivoa, tälle talvelle olisi toiveissa revontulet ja helmiäispilvet.

Mukavia kuvaushetkiä kaikille!

-Satu ja Sanna

Jaa tämä postaus:

Osallistu keskusteluun:

SINUA VOISI MYÖS KIINNOSTAA: