Tuossa maaliskuussa oli kauniita pakkaspäiviä ja monena viikonloppuna olimme kotiseudun suuntimilla. Eräs aamu heräsin mummolassa upeaan auringonpaisteeseen ja katsoin kuinka viinimarjapensaiden oksien kuura ja hangenpinta kimmelsivät. Aamukahvi sai odottaa ja kiiruhdin ulos kameran kanssa, sillä keväinen auringonpaiste sulattaa nopeasti oksien kauniin pakkashuurteen.
Ulkona oli kirpeä pikkupakkanen ja kuvasin kimmeltäviä viinimarjapensaita sekä hangesta pilkistäviä talventörröttäjiä. Pihatie oli umpijäässä ja piti varoa, ettei vain liukastuisi kameran kanssa! Rannassa aurinko loisti kauniina puiden takaa ja sommittelin siellä puiden oksia kuvattavaksi järven selkää vasten. Harmi vain kevään kantavasta hangesta ei ollut tietoakaan, joten rannan tuiskupenkassa käveleminen oli melkoista rypemistä. Järvi olisi houkutellut mutta se oli niin vesillä, etten sitten lähtenyt sinne kuvaamaan.
Kauniin päivän jälkeen kuu nousi illalla esiin lähes täydessä loistossaan ja lähdin käymään kuvaamassa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Ulkona oli lähes yhtä valoisaa kuin päiväsaikaan ja kuutamon loisteessa on aina oma mystinen tunnelmansa. Nyt illan pakastuessa kovettunut lumi rutisi kenkien alla, kun kävelin pellolle kuvaamaan. Hangen pinta kimmelsi kuutamossa ja tuttu maisema oli aina vain yhtä kaunis.
Kuvatessa katselin tuttuja tähtikuvioita ja mietin, että kohta ne eivät enää näkyisi, sillä illat valostuvat niin nopeasti. Seuraava kerta voi olla syksyllä, kun niitä pääsee ihailemaan.
Satelliitti kulki matalalla Marsin läheltä ja sain napattua siitä kuvan. Kävin myös kuvaamassa rannan koivuja kuutamossa mutta täytyy sanoa, että näistä kevään kuvista jää uupumaan tietty talven lumo, kun puut ovat niin paljaita. Kuvat jää ehkä hieman valjuiksi enkä jaksanut lähteä enää rannan lumipenkkaan kahlaamaan ja etsimään parempia kuvakulmia. Yritetty oli! Sain sentään vähän ikuistettua kevättalven tähtiloistetta ja hetken aikaa ihailla kuutamon värittämään maisemaa. Sitä tunnelmaa kaipaa kesäisin.
Nyt huhtikuussa kelit alkavat olla loskaiset ja minulle tämä on aina sitä aikaa, ettei oikein löydä mitään kaunista kuvattavaa. Toivottavasti keväinen vihreys saapuisi nopeasti ja pääsisimme kuvaamaan ensimmäisiä kesäkukkia!
– Sanna
Aikalailla ainoa asia mitä kaipaan talvesta on tähdet. Varsinkin jos olet valosaasteen ulottumattomissa ja linnunrata näkyy. Siihen vielä vähän revontulia ni avot.
Joo, tähtiä jää aina kaipaamaan! Täällä Kempeleessä tuo valosaaste alkaa olla niin paha, että vain kirkkaimmat tähdet näkyvät kun on pihassa. 😕 Syksyisin kun ollaan paljon mökillä, onkin aivan ihana katsella sitä miljoonien tähtien tuiketta ja linnunradan kaartumista pään päällä ⭐ Ja samaa mieltä revontulista, ne jotenkin kruunaa tähtien ihailun 😄👍