Olimme sunnuntaina mummolassa koko perheen voimin: Satu tirpan ja vauvan kanssa, isosisko teiniosastoineen ja isoveljemme oli myös käymässä. Oli mukava, kun pitkästä aikaa talo oli täynnä väkeä! Äiti oli leiponut kahville korvapuusteja ja ihana kanelin tuoksu leijaili ovelta vastaan heti sisälle astuessa.
Kun kerran porukkaa oli paikalla, päätimme käydä saaressa nostamassa laiturin maille ennen talven tuloa. Mökille suuntasivat siis teinit ja isosisko miehineen, isoveli ja minä Vitin kanssa. Minua hieman huoletti venevanhuksen kantokyky mutta hyvin uskollisesti se kellui pinnalla eikä pelastusliiveille onneksi tullut käyttöä.
Keli oli syksyisen harmaa mutta siitä huolimatta raahasin kamerareppuni mukaan. Kun laiturin nostossa ei mennyt kauaa, ehdottelin toiveikkaana, että kävisimme vähän kuvailemassa ja kummipoika voisi taas näpsiä tädistä kuvia. Ehdotus saikin kannatusta ja lähdimme isosiskon ja teinien kanssa katsastamaan mökkisaaren syysmaisemia. Vaikka puut olivat jo tiputtaneet lehtensä, taivas oli synkässä pilvessä eikä järvikään suostunut tyyntymään, elättelin silti toivoa kivoista kuvista.
Kävelimme rannan polkua ja näpsimme pari kuvaa mantereelle päin vastarannan kallioita vasten. Talvella kävimme siellä mäenlaskussa ja myös silloin kummipoika pääsi kuvailemaan tätiä. Oikaisimme sitten saaren läpi karikolle, jossa suuret kivet nousevat vedestä. Viti lähti intoa puhkuen meidän mukaamme mutta hävisi sitten omille teilleen.
Meidän mökkisaari on kivikkoinen ja yritin suunnitella kuinka poseerata rantakivellä ja miten karikko kannattaisi asettaa taustalle? Kameran edessä seisominen ei todellakaan ole itselleni sitä luonnollisinta puuhaa ja nyt vielä teinit ja isosisko olivat katsomassa sitä töröttämistä… Tunsinkin itseni hieman idiootiksi siinä seisoessani mutta yritin ajatella, että on sitä varmasti hölmömpääkin hommaa.
Yritin myös saada Vitin kanssani kuviin mutta hän suvaitsi vain piipahtaa paikalla. Pitäisi ensi kerralla muistaa ottaa herkkuja mukaan niin ehkä valokuvailu kiinnostaisi sitten enemmän.
Kuin varsinaiset mallit konsanaan, minulla oli toinen villapaita mukana ja kesken kuvaussession vaihdoin sen päälle ja otimme lisää kuvia tämän paidan kanssa. Yritimme myös ottaa kuvan, jossa hyppään kiveltä toiselle mutta se ei ollut ihan niin sulavan näköistä kuin olisin toivonut. Onneksi kuitenkin yksi otos näytti ihan hauskalta.
Kävelimme sitten suurelle kivelle, joka on karikon lähellä ja otimme sen luona vielä muutamia kuvia ennen kuin lähdimme takaisin mökkiä kohti. En tiedä miten muilla mutta minulla ainakin oli hauskaa ja oli kiva saada kuvia muistoksi tästä reissusta. Täytyy myös antaa kiitokset isosiskolle, joka toimi stylistinä ja sanoi, jos paidanhelma oli rutussa tai letti vinossa jne. Tällaiset pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä, sillä kaikki tuollaiset kauneusvirheet pistävät rumasti silmään lopullisissa kuvissa.
Mökkirannassa yritin vielä rohkaista Vitiä hyppäämään isolle kivelle, että saisin kuvattua sitä järveä vasten mutta hetken pohdittuaan hän tuli siihen tulokseen, ettei hän oikeastaan ole niin kiinnostunut kivellä patsastelusta. Ihanan laiska tapaus tuo vanhus!
Mummolassa typy ei ollut kaivannut äitiä, vaan hän oli leikkinyt puuhakkaana serkun ja mummon kanssa ulkona, ja Satu oli saanut keskittyä vauvan hoitoon. Ulkoillessa tulee aina nälkä ja mummon makaronilaatikko teki hyvin kauppansa. Kun vielä hörppi korvapuustikahvit jälkiruuaksi, voi sanoa että oli kiva syksypäivä.
Mukavia syksyisiä hetkiä kaikille!
– Sanna
Ps. Kuvat on otettu Canon EOS 5D Mark IV rungolla ja EF 70-300mm f/4-5.6 IS II USM linssillä.
Meillä meni tänä vuonna tuo laiturin nosto todella myöhäiseksi täällä Varsinais-Suomessa. Oli pitkään niin leudot ilmat, että olimme mökillä vielä pari viikkoa sitten ja kävimme veneilemässäkin. Ihania kuvia olet ottanut mökkisaaresta!